Tassujengi









31.1.2017

tiistain pyllähdys



Tammikuun viimeinen päivä,
aurinko paistoi kauniisti aamulenkillä
ja minä mummeli tupsahdin pyllylleni.


Onkos se nyt mikään ihme, kun joka puolella on jäätä.
Onneksi en satuttanut itseäni, sillä mami ehti nostamaan talutushihnasta ennen kuin kaaduin kokonaan maahan.



Noi mun siskot käveli ihan tuolla reunassa missä on pusikoita ja kiviä. 
Ne nuuskii sieltä jokaisen kiven ja puskan kun ne haluaa aina tutkia ketkä on käyneet samoilla mestoilla pisumassa.



29.1.2017

kalajuttua



perjantaina 28. tammikuuta

Me saatiin perjantaina fisua, autolla tuotiin portille asti Vesijärvessä
uineita kuhia, 6 kappaletta yhteensä 6,6 kg.

Ja Selkis oli täpinöissään,
hyppi innoissaan kun haistoi muovipussin yli roikkuvaa kalan pyrstöä.
Niin haistoi ja maistoikin . . .




Tyttö narskutteli koko pyrstön ja Pando katsoi vierestä ihmeissään mitä tuo isosisko tekee.




27.1.2017

kolme vuotta ikävää



 1.8.2003 - 27.1.2014
Bosscheries Ataya (Taija)


Rakas pieni Taikkumme.
Siitä on nyt kolme vuotta kun lähdit luotamme 
sateenkaarisillalle.
Kuljet aina mukana sydämessämme.


26.1.2017

haamujengi



torstain haamujengi


Ei noita koirasia pimeällä pihalta löytäisi ilman valoja.
Nyt ainakin osaa komentaa koikeaa koiraa, jos innostuu hyppäämään aidan yli.

Moni autoilija katsoo ohi ajaessaan kahteen kertaan meidän pihalle, 
kun näkee mainosvalon liikkuvan auton vierellä, no joo onneksi on se aita välissä.




24.1.2017

Tirrin tiistai


Mitä puuhasi Pando tiistaina




Mä nukuin osan yöstä mamin toisessa kainalossa ja siirryin yöllä jalkopäähän, kun mami kuorsaa niin kovin.
Pihalla mä ensin juoksin Selkiksen perässä, mut en sit enää viitsinytkään, kun löysin pallon.
Mä niin rakastan palloja ja tykkään kun mami heittää niitä ja sit käyn hakemassa sen. 
Mä saan siitä palkaksi "namin" - tänään namipussissa oli tonnikalaherkkua.

Päivällä mun paras kaveri tuli siskonsa kanssa meille kylään.
Mä aloin heti tietysti pussailemaan Disaa. Meillä on sellainen hauska leikki, että Disa nuolee mua ja mä yritän ottaa kiinni sen kieltä. 
Tänään mä yritin kovin pyytää Danaa leikkimään, mä nuolin tosi kovin sen suuta ja korvia, mut mä en ymmärrä kun se ei tykkää siitä. Ei se kuitenkaan ole mulle vihainen.

Ruokailemaan käydessä mä osaan odottaa nätisti kun mä saan viimeisenä ruokakupin. 
Yhtenä päivänä viikonloppuna jouduin odottaa vähän kauemmin, kun mami unohti antaa kupin mulle. Mami alkoi tekemään jotain muuta eikä huomannut mua, vaikka menin tassuttelemaan sen viereen.
Vasta kun mami muisti, että vielä on piimä annettava, se näki mun ruokakupin pöydällä .  
Mami kauhistui ja pyyteli monta kertaa anteeksi  ja vihdoinkin  sain sen ruokani ja sit vielä sen piimän.


Ai niin, tänäänkin mä haukuin aika kovin, kun käveltiin niiden isojen koirien kanssa samaa matkaa.
Mua niin pelottaa isot koirat ja mustat koirat ja välillä mä haukun vaikka olisi pieni koira - tai oikeasti mä haukun kaikille vieraille koirille.
Mut en mä paha ole , en mä niitä purra halua, mä olen vaan siellä koiratarhalla oppinut pelastautumaan toisilta koirilta haukkumalla kun olin vielä pieni. 
Ja sit siitä haukkumisesta tuli tapa
ja kyl mä oikeesti pelkään 
isoja koiria
ja mustia
koiria.


Selkiksen tiistai







Mä olin nukkunut koko yön mamin vieressä.
 Pihalla mä otin taas tosi kovat spurtit, juoksin kaksi kertaa tontin ympäri ja menin  kukkulalle tutkimaan näkymiä.  Sitten kävin nuuskimassa pihasaunan kuistin alta sekä mamin puutarhan kompostin takaa. Siellä jossain asustelee jokin ökkiäinen, mut ei se uskalla näyttäytyä meille.

Mami oli vähän vihainen kun kasvihuoneen luona haisi kissan pissa, se on kyllä niin vahva haju, että nenä meinaa mennä tukkoon. Kohta se haju on autokatoksessakin ja sit mami vie sinne niitä appelsiinin kuoria.


Päivällä meille tuli Dana ja Disa kylään ja oisin halunnut lähteä niiden mukaan ulos, mut ei mami päästänyt tällä kertaa. Mentiin siis omalla porukalla lenkille.
 Osan matkasta käveltiin kolmen galgon - Sylvin, Solon ja niiden hoitokoiran kanssa. Mä osasin olla ihan nätisti vaikka on muita koiria, mut kyllä mua hävetti pikkusiskon käytös.
Iltaruoka oli tosi, tosi herkkua ja sen jälkeen mä annoin tosi monta pusua mamille.
Mä sain kuulema hömpöttelykohtauksen ja mami nauroi.



Amoren tiistai





Kyllä mä yöllä jotain unta näin ja heräsin siihen. Tuli niin kuuma, että hyppäsin sängystä sohvalle nukkumaan. 
Aamulla en olis millään jaksanut kömpiä peiton alta pois ja sit piti melkein heti mennä pihalle. Onneksi mami laittoi takin päälle, oli meinaan viluinen olo.
Aamuruokaan mami laittoi nyt ekan kerran sitä lääkäri-Erikan antamaa kukkaainetta - ei se maistunut siinä yhtään, söin tosi nopeasti kaiken sapuskan kupista.


Iltapäivästä jaksoin lähteä pikkusiskojen kanssa rantalenkille, kotimatkalla käveltiin sitten tosi hissuksiin, kun en jaksanut nopeasti kävellä. Mami sanoi, että olin kuitenkin reipas tyttö ja antoi kotona kuivattua ankanlihaa, se oli namia.

Illan mä otin ihan rennosti, liikuin vain silloin kun siirryin paikasta toiseen nukkumaan.
Välillä kaivauduin syvemmälle peittojen alle tai kävin norkoomassa palan mamin leivästä.
Iltapissan tein pihalle, lenkille en lähtenyt kun pakkasta oli -13astetta.
Mami sanoi, ettei mun tarvitse lähteä pihan ulkopuolelle kävelemään kuin kerran päivässä.
Mä olen jo sen ikäinen, etten pysy pikkusiskijen perässä.
Jos mä olisin ihminen, mun ikä olisi jo 95 vuotta.
Sen ikäinen likka saa jo laiskotella.



23.1.2017

Erikan luona


Maanantaina tyttöenergiaa

Tänään me jouduttiin heräämään aikaisin, kun mami lähti käymään lääkärissä heti meidän aamupalan jälkeen. 
No ei se haitannut, sillä kaverit Dana ja Disa tuli meidän seuralaisiksi.
Mamille keitettiin kahvi valmiiksi, kun se tuli lekurista ja sit me kaikki hypättiin autoon ja lähettiin ajelulle.


Mami kertoi, että mennään katsomaan Erika-tätiä.
Se on se kiva eläinlääkäri Kalliolasta 
ja onhan ne kaikki tädit siellä kivoja, mut Erika on paras.


Me podencot saatiin ällö suihkutus nenään ja isosisko Amorelle laitettiin piikki niskaan.
Se oli kuulema sellainen kennelyskäsuihke ja-rokote.
Minä Selkis olin aika rohkea muuten, paitsi että mami joutui nostamaan mut siihen tutkimuspöydälle kun jännitti niin kovin. Pikkusisko Pando hyppii mihin vain, vaikka kyllä sitäkin pelotti välillä.

Amorelta otettiin jalasta verta ja siitä tutkittiin  jotain maksa-arvoja. 
Mami tuli surulliseksi kun ne veriarvot oli taas isommat kuin edellisellä kerralla. Lisäksi siskon mahassa oleva möykky on kasvanut. 



 Amore väsyi tänään tutkimuksista ja lepäsi välillä lattialla,
mutta piristyi sen jälkeen kun Dana ja Disa oli tutkittu. 
Amore sai vielä jotain kukkaseerumia, että sen mieliala paranisi. 
Mami kertoo siitä aineesta huomenna lisää.




22.1.2017

me tehtiin diili


Sunnuntain diili

Meillä oli tosi paha mieli, kun papi joutui lähtemään töihin eikä ollut  enää meidän kanssa kotona. Ensin me nukuttiin päikkärit mamin kainalossa, 
mut kun isosisko Amore vaan murjotti, keksi mami yhden jutun.



Mami laittoi ihanalle tuoksuvaa kalaa ja kasviksia sellaiseen isoon astiaan 
ja sit sen astian sellaiseen paikkaan mistä me nähtiin se ja nuuhkittiin ihanaa tuoksua.


Istuttiin kaikki nuuhkimassa sitä hajua ja Amorekin tuli siihen haistelemaan.
Ja sit mami sanoi:
" jos harjotellaan uutta temppua, niin saatte puolet tuosta kalasta".

Ja me harjoteltiin, minä Selkis ja Pando - Amore vaan murjotti.
Tai minä harjoittelin - Pando vaan häselti ja mörisi,
Pandolla on hassu tapa puhua örisemällä, mutta kyllä se osaa haukkuakin,
se komentaa haukkumalla ja puhuu örisemällä.
Se on ihan hassu pikku-sisko.

Nyt se herkku otettiin uunista ja me saadaan maistaa sitä.




Lauantain pakkasessa





Pirtsakassa pakkasessa tassua toisen eteen.

20.1.2017

pitkästä aikaa aurinkoa



Torstaina saimme nauttia pitkästä aikaa 
auringonpaisteesta.





Ilma tuntui kylmältä kun kova viima tunkeutui luihin ja ytimiin.
Auringonsäteet silti hivelivät mieltä
- jo pieni kevään kaipuu kaivautui sydämen sopukoihin kutkuttelemaan
ja muistuttamaan tulevasta.

18.1.2017

Vartiointi pelaa




Villa Urpulan vartiointi on parhaimmasta päästä,
 ruokapalkalla Selkis hoitaa homman sekä tontilla että sisällä. 
Tuosta paikasta näkee lähes joka paikkaan pihalla. 
Yksikään ihminen ei pääse huomaamatta kävelemään aidan vierestä.
Jopa sisällä Selkis tarkkailee tilannetta ikkunasta ja ilmoittaa mahdolliset tontille tulijat.
Hieno tyttö ja paras tehtävässään.

16.1.2017

Vanharouva läks kylille



Käytiin iltapäivällä Selkiksen ja Pandon lenkillä, 
Amore ei halunnut lähteä mukaan, kaivautui vaan peiton alle nukkumaan.
Kotia tullessa oli vanhus odottamassa eteisen ovella. Puin hänelle haalarin ja valopannan kun oli alkanut jo hämärtämään. 
Rouva sai päättää minne kävellään.
Kun kakat oli matkalla tehty "vakipaikkaan" tuumasin, että päästäänkin nopeasti takaisin kotiin.
Toisin kävi, kotitien risteyksessä Amere kääntyikin jatkamaan kylille päin tomeraan tahtiin - siinä ei kinttuja kivistänyt ja suunta oli selkeä. Amore tiesi mistä saa kaffetta
Kiitos Anita ja Ilkka iltapäiväkaffesta.

15.1.2017

myyrien metsästäjä




Onneksi ei ole näkynyt myyrien tai hiirien jälkiä kompostin ympärillä.
Silti Selkis kiertää tutkien päivittäin tontilla kaikki kivet ja kolot.
Kaikki biojätteet meillä menee lämpökompostoriin ja risut puukehikkoon ellen silppua niitä hakkeeksi.




14.1.2017

rohkeat jäällä



Tänään lauantaina käytiin meijerinrannassa katsastamassa maisemia.


Porukoita oli kauempana pilkkimässä, lapsiakin siellä näytti olevan.



Mekin uskaltauduimme kävelemään jäällä.
Selkis nuuski kovin lumen alle, vikisi ja halusi kääntyä rantaanpäin.
Minä rauhoittelin, että kaikki hyvin, ei tarvitse pelätä.



Amore ja Pando ei olleet moksiskaan.
Ihmettelivät pilkkireikää.



Nyt voi ainakin sanoa olleensa kävelyllä Päijänteen jäällä.




Eihän tuosta kovin montaa askelta rantaan ole,
mutta jäällä oltiin kuitenkin - me rohkeat.

ps. Pidemmälle en todellakaan olisi mennyt
enkä ainakaan koiria sinne veisi.
Parempi varoa kuin olla uhkarohkea, sanokoot muut mitä lystää.



13.1.2017

aavemaista




Toisinaan hiljaisella kylätiellä puolenyön aikaan on aika aavemainen tunnelma.
Onneksi nyt on taas lumi maassa hieman valaisemassa tunnelmaa,

12.1.2017

Selfie

Minullako pitkä kuono - tuumailee Pando.

9.1.2017

vanhan rouvan sulhanen




Tässä on Amoren sulhanen Tiko.
Tiko asuu naapurikujalla ja heidän suhde alkoi jo 2,5 vuotta sitten, samana kesänä kun muutimme  tänne Vääksyyn.
Amoren pikkusiskot Selkis ja Pando lirkuttelevat  kyllä lahjakkaasti nuorelle herralle, mutta  Amore tuntuu olevan kuitenkin se kiinnostavin typy.



8.1.2017

kukkasipuleita tarjolla





Tuolla on jokin outo ja kiinnostava haju.



Kato nyt ihan selvä onkalo.
Huhuu, kuka siellä on?



Mä haistan sut, kuka siellä on?

Niinpä, se on kukkapenkki ja siellä on syksyllä istutettuja kukkasipuleita.
Nyt mä tajuan, miksi viime keväänä ei noussut yhtään tulppaania.



7.1.2017

mukava ilma



lauantai-aamuna


Amore: "Pando, lähde nyt juoksee mun kanssa".
Pando: "En nyt heti aamusta".

Amore: " Tule nyt, ei oo enää kylmäkään".
Pando: Mä haluun vaan olla, on niin mukava ilma".

Amore: "Sä oot ihan tylsä kakara".



6.1.2017

* näkemiin joulu *



Loppiainen 6. tammikuuta


Tänään oli tosi, tosi kylmää, pakkasta -25C tossit oli todella tarpeen.
Pihalla Selkis oli innoissaan kun tassut ei palellut juostessa pihaa ympäri.
Tosin jouduin yhtä tossua etsimään kun putosi jalasta  kovassa vauhdissa.

Nyt kun sanotaan hyvästit joululle, on mukava alkaa odottelemaan kevättä.
No, onhan tässä vielä sydäntalvi edessä, mutta sydän odottaa jo ruohon tuoksua, aamukahvia kuistilla ja lämpimiä auringonsäteitä kasvoi kasvoilla.

*   Näkemiin joulu   *






5.1.2017

pakkaspäivän tassuttelija



torstain tassuttelija


Pakkasta iltapäivästä -21C  ja vanharouva Amore ei suostunut kakkaamaan pihalle vaan odotti portilla ulkopuolelle pääsyä.  
Niinpä hän määrätietoisesti reippaalla askeleella tassutteli tovin, ennenkuin suostui töräyttämään tortut.







4.1.2017

3 x 4


keskiviikkona

Aamusta pakkasta jo -19 C




Aamupissalla käynnissä  ei kuono kauaa tuhissut.
Ei Selkis suorittanut tavanomaista tonttikierrosta, mahtoikohan ollenkaan  pissoja tehdä
 - nosteli vain tassujaan oven edessä.
Pando ravasi nopean pyrähdyksen portilla  
ja Amore lorautti muutaman askeleen päähän ulko-ovesta.

En vain jaksanut heti aamusta noita tossuja laittaa.
3 koiraa ja jokaisella 4 tassua . . . 
se on aika monta tossua.
Ja jokaisessa tossussa on 2 tarraa
- ei heti herättyä jaksa alkaa näpertelemään.




3.1.2017

uuden vuoden turvatoimet



3.tammikuuta


Otimme säikyiltä podencoilta karvaa talteen, siltä varalta, että tarvitaan etsijäkoiralle "haju" jäljittämiseen.




Tällaiset turvatoimet meillä oli koiran mahdolliseen karkaamiseen.



2.1.2017

rohkeasti kylille

2.1.2017

Olipa kiva päästä pihalle aamupissalle ilman talutushihnassa kävelyä.
(Uutena vuotena ei uskallettu päästää pihalla vapaaksi, etteivät säikähdyksissään koirat hyppää aidan yli karkuun)
Pihalla oli paljon haisteltavaa, mutta päällisin puolin tontilla oli kaikki hyvin.



Iltapäivästä uskaltauduimme lähtemään kävelylle jo ilman tuplataluttimia.
Kävimme vanhassa Vääksyssä ajatuksena, ettei siellä talojen välissä enää paukuteltaisi.
Kolme kertaa kuultiin tykin jysäykset, mutta pimut ei panikoineet. Itse asiassa Amore ei tainnut edes kuulla niitä ja Selkis vain höristi korviaan, Ainoastaan Pando hetkellisesti tuli viereeni kävelemään, mutta mielenkiintoiset uudet hajut kiinnosti enemmän.




1.1.2017

uudet tarinat alkaa




Olipa rankka yö
- miksi uuden vuoden alkaminen on meille eläimille aina yhtä rankkaa ja pelottavaa ...
te ihmiset ette tajuu sitä tai sitten ette vain välitä siitä.



Pandon kertomus:
Minulle sattui eilen illalla vahinko - minulle tuli pissa lattialle. 
Ennen kuutta pääsin hihnakävelylle pihalle ja olin just kyykistymässä pissalle kun paukahti kovasti.
Ei siinä enää ehditty pissata kun oli kiire sisälle turvaan.  
Ja sitten se paukuttelu jatkui ja jatkui.
Jossain vaiheessa yritettiin uudestaa mennä pihalle, mutta hiljaisuus kesti vain pieniä tuokioita.
Mä en vain uskaltanut enää mennä ulos.
Ja sit mami sanoi, että "ei haittaa, jos pissa tulee lattialle, enää ei koiria rääkätä".
Ihan oikeesti mä kyllä yritin pidättää.

Tänään aamulla lähdettiin heti kun herättiin lenkille. Mua ja siskoja pelotti vieläkin, mut me tiedetään,että mami ja papi suojelee meitä aina.
Käytiin metsässäkin kävelemässä ja mami näki jäätyneessä lammikossa sydämen.
Kyllä tästä tulee hyvä vuosi ja kotiin päästiin turvallisesti - ei paukkunut yhtään.