Tassujengi



Rakkaudesta ruskeaan pinseriin ja kahteen rescue-podencoon





30.3.2018

Pandon maaliskuu



Pando on meidän keskimmäinen
pikkutirri, "pystykorva"  ( siis podenco, mutta näyttää pystykorvalta).
Pandolla on sairastellut viime keväästä asti. On ollut korvatulehdusta, on ollut silmätulehdusta ja taas kerran korvatulehdusta . . .  Korvat kutisi ja silmiä raapi.


Vuoden alusta päätin kokeilla eliminaatiodiettiä mahdollisten ruoka-allergioiden poissulkemiseksi.


Eli kaikki tähän asti syöty ruoka jää tauolle - kana, kala, nauta-ja sianliha, viljat, maissi, maitotuotteet yms.  Tilalle Pando saa ruoaksi poroa,peutaa ja hevosta sekä hypoallergista nappulaa.


Välillä silmät on hyvässä kunnossa eikä kutise, mutta kun tyttö saa varastettua muruja lattialta tai ehtii nuolla siskojen kupista, niin silmät on tuon yläkuvan näköiset ja kutina on kova.


Onneksi Pando on elinvoimainen, energinen ja ruoka maistuu.
Koirapuistossa Grace saa kyytiä.


Pando oli viime syksynä vielä tukevassa kunnossa ja laitoin hänet jo dietille,
mutta kun Grace muutti meille, sai Pandon kilot kyytiä.


Kavereitahan nuo tytöt ovat, vaikka toisinaan leikit on hampaitten kalistelua.


Lelut saa kyytiä kun pimut innostuvat repimisleikkeihin.
Ja Gracekin  on oppinut kiusaamaan Pandoa.


Ja sitten kun Pando ei jaksa enää riehua, vaikka Grace haluaisi jatkaa,
hyppää Pando  Selkiksen vieree lepäämään. Sinne ei Grace uskalla tulla, Selkis pitää siitä huolen.


Pando on sellainen pieni rakas pyryharakka.
Kun vain nuo allergiat selviäisi.
PS. Käytin Selkiksen ja Pandon Leishmania vasta-aine testeissä ja tulokset olivat 0.
eli tuo sairaus ainakin on pois suljettu.







Selkiksen maaliskuu



Amoren kuoltua Selkiksestä tuli meidän
koiralauman pomo.


Kahden koirakakaran (Pando ja Grace) riehumisien vahtiminen on toisinaan hyvinkin rasittavaa, joten toisinaan on ihan pakko ottaa päiväunet.



Koirapuistossa ei Selkis liiemmin riehu, leiki eikä oikeastaan juoksekaan.
Hän tarkkailee aidan vierellä mahdollisia ohi kävelijoitä joista hän ilmoittaa hyvinkin kuuluvalla haukunnalla.


Jos joku sitten kävelee aidan reunaa pitkin, saattelee Selkis hänet nopeasti kauemmaksi.
Selkiksellä on tuo pomon vahtimisvelvollisuus mennyt hieman överiksi.


Ja jos ei syödä tai komenneta pikkusiskoja sisällä,
on taas unituokion aika.



Nykyisin Selkis on taas alkanut kuljettamaan leluja itselleen kasapäin
ja leikkii niillä iloisesti ääntelehtien.



Ja leikkien jälkeen voi taas lepuutella silmiään.



Kaunokainen osaa toisinaan seistä lähes ryhdissä
- meidän kaunis kanelikoira, jolta muuten nyt on alkanut karvanlähtö.
Ja se karva on sellaista ohutta ja pehmeää silkkiä mikä tarttuu joka paikkaan.


Ja karvanlähtö-harjausten jälkeen on tietenkin otettava kauneusunet.

Ja jos mamilla on jossain vaiheessa aikaa tulla sängylle tai sohvalle köllöttelemään, löytää isonenäisen kanelikoirulin tietenkin mamin kainalosta.


10.3.2018

Maaliskuun alkua


Grace pääsi sovittamaan Rukan uuden mallin manttelia.
Olen ostanut joka tytölle samanlaiset, mutta Gracelle takki on valtavan suuri leveydestä.
Joudun ompelemaan lisätarrija, että takista tulisi istuvampi ja pysyisi päällä kovemmassakin vauhdissa.

Tosin kaulus olisi saanut olla jonkin verran pidempi, että isot korvat pysyisi tuulelta suojassa kauluksen sisällä. Olen kyllä hankkinut Gracelle kaulan ja korvat suojaavan "hupun".


Jaloissa on myös näppärät pitkävartiset tossut, mitkä on jo todettu huippuhyviksi käytössä,
ei "kanarialaisen" tassut palele.


Tassuttelu ulkona sujuu jo mallikkaasti, eikä tossut häiritse liikkumista.
Grace on  todella hienosti ja helposti sopeutunut pakollisiin asusteisiin - tyttö kun on  lähes karvaton tai sanotaanko että hyvin, hyvin lyhyessä karvassa.





1.2.2018

Hoivahommissa


Tänään Selkis pääsi mukaan avustamaan suvun vanhusta.



 Tyttö oli tohkeissaan kun sai istua auton etupenkillä koirien turvavöissä.

Kyllä oli kartturi tohkeissaan
ja pää kääntyili koko ajan kun piti tarkkailla joka suuntaan.
Hoitopalkkioksi Selkis sai paistettua kuhaa ja siitäpä pimu tykkäsikin kovasti😋



28.1.2018

sunnuntaikävelyllä ja hoivahommissa


Mami kertoi, että tänään on erikoinen päivä.
Liikkeellä saattaa olla enemmänkin ihmisiä pyhäpuvuissaan,
joten meidänkin pitää lenkillä käyttäytyä kauniisti ja arvokkaasti.


Niin me käveltiinkin 
ja juhlallisesti rynnättiin haistelemaan muiden jättämiä hajuja lumikinoksiin ja ojanpenkkoihin. Kauniisti me tehtiin omat pisumerkkimme ja sujuvasti takajalkaa venyteltiin lorotuksen jälkeen.
Tuo kakara Grace vielä harjoittelee kauniisti vierelläkävelyä, mutta eiköhän se sitten joskus opi rauhoittumaan - se on vielä sellainen villivarsa.


Käytiin avustamassa meidän vanhukselle päiväruoka ja oltais lautaselta hieman maisteltukin, jos lupa olisi annettu - niin hvvältä se näytti . 
Ja se pannukakku vadelmahillon kera . . .  tuoksu oli huumaava.
Pando hoiteli vanhuksen hellimisen, istui sylissä ja nuoli naaman puhtaaksi.


Takaisin tullessa ei montaa uutta hajumerkintää tarvinnut kuitata, eli kotiin kävely sujui nopeammin. Lisäksi oikaistiin tuosta pellon poikki ja mielellämme oltaisiin vapaana siellä kirmailtu.
Outoa, ettei myyrien hajuja löytynyt lumen alta.
Tuo kakara Grace ei tykännyt ollenkaan pellolla kävellä, vaikka lumen päällä oli ihan tasaista astua, eikä heinät pistänyt ollenkaan.
Se varmaan pelkäsi, kun ei mentykään samaa tuttua reittiä,
no, se on vielä sellainen "iso pentu" - sitä pitää kuulema ymmärtää.

Vaalipäivän terveisin Selkis ja Pando
sekä tuo kakara Grace.

22.1.2018

ihan syvältä



. . . nämä pakkaset.
Mami yrittää olla niin hilpeä ja huijata meitä tulemaan ulkohommiin,
mut ihan yksinään saa mennä niitä lintuja syöttämään.




10.1.2018

puvun sovittelua



Kylläpäs kävi tuuri, kun löysin tämän uutta mallia olevan toppapuvun
ja vielä reilusti alennettuun hintaan.
 Tämä malli on nimenomaan vinttikoiratyyppisille hoikille koirille
tehty malli kevyestä ja pehmeästä kankaasta mikä ei kahise ollenkaan.



Selkiskin on aivan selvästi mielissään puvun sopivuudesta,
että päätti pistää lauluksi. Ja iloisia ollaan myös siitä,
että kaikissa verkkokaupoissa ja eläintarvikekaupoissa tämän puvun hinta on 79€, mutta yllättäin netissä surffaillessa päädyin Lahtelaisen "Riemu" nimisen eläintarvikekaupan verkkokaupan sivuille,
ja sieltä löytyi oikea koko ja hintaan 59 € . . .  kaksikymppiä halvemmalla.
Jes, jes, jes - sillä rahalla saa useamman kilon lihaa koirille.


Tässä mallissa näyttää heijastimia olevan ihan kiitettävästi.
Tilauksen tein maanantai-illalla ja hain paketin eilen keskiviikkona postista (matkahuolto).
Nopea toimistus, vai mitä.
Olen hyvin, hyvin happy 😃


9.1.2018

hihnahepuli


Majakka, perävaunu sekä koikkalainen 😃


Pandolla on usein tapana ( jos ei ole mielenkiintoisia vieraita hajuja) kävellä Selkiksen perässä ihan hännän tuntumassa, tai tarkemmin sanottuna kuono hännässä kiinni.  Koominen näky, yritän saada siitä paremman kuvan.
Grace taas koikkeloi joka suuntaan, kaikkialla on niin ihanan mielenkiintoisia tuoksuja.
Ja ne hepulit mitä pimu saa, jos vähänkin lähtee hänen kanssa juoksuun
- ihan mielettömän ihana ja hassu kanarialainen rakkaus.

ps. Tietenkin myös Selkis ja Pando ovat ihania ja rakkaita,"toisinaan" rauhallisempia koiruuksia 💜




8.1.2018

tossua toisen eteen


8.1.2018 maanantai
Tänään oli yllättäin lähes  +9 astetta pakkasta
ja tuli tenkkapoo tuon Gracen vaatteiden suhteen.
Onneksi oli tuo thermo-ohuthaalari, joka jotenkuten mahtui päälle ja
Selkiksen mantteli, tosin ei peittänyt peppua.


 Pando ja Grace riehuivat itsensä lämpimäksi,
mutta Selkis nosteli jalkojaan kun vain kyyläili aidalla odotellen haukkumisen aihetta.


Grace nautti "vapaana" juoksemisesta täysin palkein
eikä kamera ehtinyt vauhtiin mukaan.




7.1.2018

Uusi ura urkenevi.



sunnuntaina
7.1.2018


Pandosta saattaisi tulla hyvä kaverikoira vanhuksille.
Taidanpa alkaa kyselemään olisiko meille täälläpäin kursseja.