Kanavakävely

Pienellä pakkasella on kiva käydä ihastelemassa kaunista kanavaa ja ympärillä olevaa luontoa.  Tyttöjen mielestä taisi ne lukuisat tassunjäljet olla mielenkiintoisimmat.

✳️✳️✳️

Päiväkävelyllä

Pienellä pakkasella päiväsaikaan 

kun aurinko vielä loi valoaan. 

Tupla-aamiainen

Mä voisin vähän maistaa sitä sun aamupalaa. 

Sisko riehuu

Pandon leikit on hieman normaalia rajummat, johtuneekohan siitä, että pimu on joutunut kadulla kamppailemaan elämästään... tiedä häntä. Onneksi sitten taas meidän suurin koiristamme Grace on leikkimisen suhteen kärsivällinen - ainakin Pandolle.

Vaikka toisinaan Pando roikkuu hampaillaan Grace kaulanahassa, hän tuuppaa pienemmän sivuun ja jatkaa riekkumista. 

On ne vaan sellaisia typyjä ❤️

kotibileet

Noi perheen ihmiset jätti meidät yksin kotiin viideksi tunniksi. Tajuatteko, lauantai-iltana kun kaikki muut  perheet viettää vapaapäivän yhteistä aikaa.

 Siinä vaiheessa kun ruoka saatiin jo iltapäivästä, niin mä arvelin että tässä on nyt jotain outoa. Jos ne kävis kaupassa, niin ruoka saatais normaaliaikaan - siis jotain outoa tapahtuu. 

Ennen lähtöä ne niin lirkutteli meille, samalla kun peittelivät mut  sohvalle nukkumaan. Mulla on vähän karvaa, niin palelen, ellei mulla ole peittoa - siskot pärjää, kun niillä on paksumpi turkki. No, joka tapauksessa ne laittoi valot kattolamppuihin, vaikka oli vielä valoisaa - sekin on vähän outoa, eiks olekkin?

Ikkunasta katottiin kun ulkona tuli pimeetä ja ne ei vieläkään tulleet kotiin, onneksi sisällä oli ne valot. Kun mua ei enää nukuttanut, niin keksin "pahvilaatikkopelin" ja meillä oli omat kotibileet.  

Kyllä ne tuli onneksi kotiin ennen puoltayötä, olivat olleet jossain konsertissa. Me käytiin yöpissalla ja saatiin vielä vähän ruokaa niin jaksoi taas käydä nukkumaan.

Nyt ne  miettii, että ihan yksinkö mä sen leikin keksin vai oliko Pandosisko mukana...  Selkis-sisko ei kuulema tuollaista tekisi. 

 Kyllä mua niin naurattaa, miettikööt rauhassa 😄  

Ja mä mietin, että uskaltavatkohan ne enää toista kertaa hyljätä meitä.

Terveisin "pelivirtuoosi" 

Grace Koikkalainen

Syystunnelmaa

Pando ja metsän mehukkaat tuoksut.
🌲 🐕🌲

Virallinen tauko

Taksvärkki-perjantai 13.9.2019

Meidän emäntä sai  perjantaina pihapuuhiin apulaisen, 
siis "minun ystäväni" tuli auttamaan meidän mamia.
Se oli joku sellainen koulun juttu ja silloin koululaisten pitää tehdä jotain töitä. 
Mami meinasi kokonaan omia minun ystäväni, mutta minäpä olen nokkela likka ja keksin hyvän jutun. Minäpä keksin sellaisen virallisen "koirien rapsutustuokion" ja pidin myös huolta, että se myös toteutuu.

Mikäs tässä on huilailessa,
mites sulla meni perjantaina?

Terveisin Selkis
- rescuepodenco Alicantesta

💙💚💛💜

Lällyttelyä

Grace ei ole pieni koira, 

eikä etenkään pieni sylikoira

mutta

silti hän tahtoisi olla sylissä lällyteltävänä. 

Käyhän se näinkin 😉

Ihana

 Grace Nipsu Repe Rebekka Grandiosa höpönassu Koikkalainen

vietti 31.8 toista Suomi-päiväänsä.

Lääkärikeikka

Tänään ei ollut ollenkaan kiva päivä, sillä emäntä vei mut lääkäriin. No joo, olinhan mä yön aikana tuolla kannuskynnellä raapinut oikeaa silmääni - mutta kun sitä kutitti ja siitä vuoti rähmää, se oli ihan ällöttävä tunne.

Se Henna-lääkäri olis muuten ollut ihan kiva, mutta kun se tiputti silmään kaikenlaista tököttiä ja kyttäs sitä kirkkaalla valolla. Se sanoi, että onneksi kynsi ei ole tehnyt silmään naarmua - sitten se kehui mua kiltiksi tytöksi. Mamikin oli ylpeä musta ja kuiskutteli korvaani.

Sen kaiken mä kestin ihan helposti, mutta seuraavaa tutkimusta mä en ikinä anna anteeksi. Se lääkäri-ihminen alkoi tutkiman mun korvia, se työnsi korvaan jonkun kylmän laitteen ja mä ulahdin. Ei se sattunut, mut mä en tykkää kun mun korviin kosketaan. Sitten se ihminen yritti tutkia vielä toisenkin korvan ja sitten mä avasin äänikanavani ja se ääni kuului varmaan kotikulmille asti. Ja mä rimpuili niin kovaan, ettei mami pystynyt pitämään kiinni.

Ei niissä korvissa kipua, eikä tulehdusta ollut - en vain tykkää, että niihin kosketaan. Silmiin sain jotain tippoja ja kutinaan tabletteja ja mä murjotin koko kotimatkan autossa.

Illalla mulle laitettiin vielä kolme kertaa niitä tippoja ja sain ruuaksi vain nappuloita. Kuulema kuukauden ajan mulle ei saa antaa syötäväksi mitään muuta kuin nappuloita . . . se on kuulema sellainen ruoka-allergia kokeilu. Että sellainen ihan hirveä päivä mulla oli.

* Terveisin Drama Queen Pando *

Auringon palvoja

Prinsess Grace tykkää ottaa aamuisin Aurinko kylpyjä ☀️

   

☀️☀️☀️

Selkiksen ystävä

💗 Selkis on onnellinen 💗

Kuvan ja Selkiksen tunnetilasta ei voi erehtyä.  Hän on levollinen ja onnellinen ja lepää juuri siinä oikeassa paikassa missä on hyvä olla - oman ystävän sylissä.

Saimme naapurin tytön meille yökylään. Selkiksen ja hänen välille on kehittynyt keskenäinen ystävyys. Selkis on hyvin kiintynyt häneen ja taitaa tunne olla molemmin puoleinen.

Selkiksen edellisessä elämässä on tapahtunut niin paljon pahaa mikä on horjuttanut luottamusta ihmisiin. On onni, kun hän on saanut kolmannen luotettavan ihmisen elämäänsä.

Tuolla tavalla Selkis kävelee ystävänsä kanssa edellä, luottaen, että tyttö pitää hänestä huolta.

💖 Onni on oma ystävä 💖

Matkalla mehtään

Mehtäläiset 5 toukokuuta

Meillä on tytöille hankittu 5 metrin pitkät talutushihnat  metsälenkkejä varten. Onhan tuolle Gracelle 10 metrin hihna pihakäyttöön kun tontin aita on liian matala,että pimu voisi vapaana juosta pihalla.

Heti alkuun on kiva ylämäki kun portilta lähtee metsän suuntaan.

Kivasti kroppa mulla lämpenee ja hengitys menee huohottamiseksi,

kun tuo sydän ei näistä mäkisistä maastoista oikein tykkää.

Metsää nuo pimut rakastaa, hajuja, mättäitä ja kannonkoloja, mistä voisi löytää jonkin öhtiäisen. Metsästyskoiriahan nuo ovat Espanjassa . . . sellaista pienriistaa.    Täällä Suomessa saavat tyytyä koppakuoriaisiin, hiiriin ja muihin öhkymönkiäisiin.  Ja koko ajan metsässä ollessaan ne tekevät duunia - saalistavat. Nuuskivat milloin ilmaa, milloin kannonkoloa, mutta koko ajan on vainu päällä. 

Kun yksi löytää hyvät hajut, rynnivät siskot samalle apajalle,

ihan kuin hajut loppuisi ellei heti pääse nuuskutuksiin mukaan 😃

Meillä on kyllä korkeat näkymät Pasolan harjulla, näyttää alaspäin kuin olisi suuri hiekkakuoppa. Tuo ADHD-Grace oli valmis rynnimään rinnettä alas, jos vain saisi mahdollisuuden.

Harjua pitkin kulkee hyvät kulkuväylät, marjastajat tulevat sinne autolla - laiskoina eivät viitsi kiipeillä ämpäreiden kanssa sinne. Tänä vuonna tosin mustikka oli aikaisessa ja vähänlaisesti niitä taisi löytyä.

Jotain riistaeläimiä siellä kyllä pusikoissa majailee, sillä toisinaan likat innostuvat niin, että voimalla saa kiinni pidellä. Noita ei kyllä uskaltaisi vapaaksi päästää - vauhdilla juoksisivat ja kauas.

 On ilo silmille katsoa kuinka etenkin Koikkalainen rakastaa metsässä olemista. Myös Selkis on metsästys- ja nuuskuttelupuuhissa mukana, mutta Pando kääntyisi lähimmästä kotiin päin menevästä polusta takaisin. Hän muutenkin stressaantuu, jos poikkeamme polulta metsään rämpimään - tyypillinen kaupunkilaiskoira 😅

Grace nauttii kun saa rauhassa kulkea omaa vauhtia ja yllättävän hyvin hän väistelee puita niin, ettei hihna mene sekaisin.  Yksin ei kyllä kolmen pitkän hihnan kanssa pärjää, kaksin homma onnistuu jo helpommin.

Rakastan näitä metsäkävelyitä, meillä Asikkalassa luonto on puhdas, oksista roikkuu "tontun partaa" eli naavaa  ja havupuut tuoksuvat ihanan eteerisille - mieltä hiveleviä reissuja kertakaikkiaan.

Bonuksena löytyi vielä muutakin luonnonkauneutta , tuolla kertaa  toukokuun alussa sinivuokot olivat alkaneet kukkimaan.

Riekkumista

Pandon ja Gracen riekkumista

Toukokuussa

💜💜💜

Niin ihana

Kesä on jo pitkällä, blogitekstit käväisevät vain ajatuksessa, mutta eivät 

päädy kirjoitetuiksi sanoiksi.  Tämä kuva kuitenkin on saatava jakoon,

sydän tuntee sitä kohtaa niin paljon lämpöä ja rakkautta.
Nin kuin rakkauteni Selkistä, Pandoa ja Gracea - kolmea reskuekoiraani kohtaan 💗

💗💗💗

Gracen kuvia alkuvuodesta 2019

Kanarianpodenco Grace
 Lanzarotelta

Kaunis ikiliikkuja 💗

Grace on vielä toisinaan arka ihmisen lähestymiselle tai kosketukselle,

mutta rakkautta ja hellyyttä hän tulee hakemaan.
Tosin hän ei ymmärrä miksi ei voi tulla syliin - hän luulee ilmeisesti olevansa pieni sylikoira.

Hän rakastaa juota, juosta ja juosta.

Muihin harrastuksiin kuuluu nuuskia mättäitä ja kannonkoloja  sekä kaivaa kuoppia hiekkaan.

Grace on ollut suomessa ja meidän kotona nyt 1v. 9 kk.

Ihan huippuihana perheenjäsen 💖

Selkiksen helmikuu

Laitan tässä nyt jälkikäteen talvikuvia Selkiksestä helmikuulta.

Kuinka kaunis tämä tyttö onkaan 💘

Edelleen lauman johtaja, 
leikkivahti ja jatkuvasti nälkäinen koira.

Rauhallisempi kuin lauman muut koirat, sellainen sivusta tarkkailija.
Saattaa säpsähtää edelleen meidän käden kosketusta, mutta silti kinuaa jatkuvasti rapsuttelua ja silittelyä.

Koirapuistossa oli selvästi rakkautta ilmassa,

aidan toisella puolella Johny-herra .

Ilokseni voin kertoa, että Selkis on löytänyt itselleen oman  ystävän perheen ulkopuolelta. Kyseessä on naapurin 12 vuotias tyttö, jonka kanssa Selkis viihtyy ja on levollinen.

Ihan huippuihana asia 💖

Helmikuun 11 päivä

Selkiksen
synttäririehuleikki 😊

💖   💖   💖   💖

Pando helmikuussa

Kuvia Pandosta näin jälkikäteen

Pando on sellainen durasel-paristo joka rakastaa juosta.

Valokuvat ovat useinkin epätarkkoja, koska kuvaaja ei ehdi tarkentaa kameraa tarpeeksi nopeasti.

Pando on sellainen iloinen pyryharakka 💖

Paikallaan oleminen onnistuu silloin kun matkustetaan autossa. Silloin hän istuu ikkunan vieressä maisemia katsellen samoin kuin ihmiset konsanaan.  Myös ruokapöydän vieressä istuminen paikallaan onnistuu, kun hän tarkkainee jokaista lattialle mahdollisesti putoavaa ruokapalaa. Ulkona hän saattaa pysähtyä hetkeksi tarkkailemaan menikö ihmisen käsi taskuun, missä on koirien nameja.

Parhaiten kuvaaminen onnistuu kun tirri nukkuu.

Uniasentoja löytyy laidasta laitaa, koivet kohti kattoa, pienessä kippurassa tai kaikki koivet eteenpäin törröttäen. Lisäksi Pando kuorsaa äänekkäästi kuin mies 😃

Pandolla on elämässään yksi hyvin tärkeä ihminen,

mieheni isä - 90 vuotias Pappa, joka on erityisen tärkeä Pandolle 💗

Tässä vielä yksi lempikuvistani, missä Pando on edukseen,
kaunis oma itsensä ja vieläpä paikoillaan - hyvin kuvauksellinen 💜

💥- 💥  💥  💥  💥  💥  💥

Tammikuun pakkasilla

Onneksi olen hankkinut kunnon lämpivät varusteet pimuille.
Tykkään kovasti noista lohenpunaisista mantteleista.

Kierros kanavalla

Ja taas lenkillä

Lelut vaihtoon

Pitäisiköhän pimuille hankkia uusia ( ehjiä ) leluja. . . 

Yleensä mä käyn etsimässä niitä Varikolta.

Varikko on Vääksyssä oleva ilmainen kierrätyspaikka, minne voi viedä ehjiä, hyväkuntoisia vaatteita sekä tavaroita. Lisäksi sieltä saa ilmaiseksi ottaa itselleen mitä tarvitsee.

Lelulaatikosta valitse sellaisia pehmoja missä ei ole irtoavia osia - siis nappeja silmissä tai muuta vastaavaa epäterveellistä nieltäväksi.

Saatanpa käydä siellä tulevalla viikolla,
kenties jotain kivaa löytyy 😄

Selkis vaudissa

Selkis rakastaa lunta, vain silloin on tytöllä vauhtia tassuissa.

Uusi vanhan tilalle

Sisko rikkoi Selkiksen joululahjaksi saadun lelun jota hän rakasti tosi paljon.
Kauppareissulla käytiin ostamassa hänelle uusi vinkulelu vanhan tilalle.

On hän vaan niin rakas ihanuus 💜

Kahelikaksikko

Touhua ja tassuttelua noilla kahdella riittää. Pando härnää kun tietää, että Grace on hihnassa eikä pääse perään juoksemaan.
Tykkäävät kuitenkin peuhata keskenään.

Papan luona kylässä

aamupuuhastelua

Ruokailun jälkeen Gracelle on energiaa pikkuaskarteluihin 😅

Mitähän päivä tuo tullessaan . . . 

sokerikuorrutetuissa maisemissa

Eipä tässä kummempaa,

päivälenkillä niinkuin joka ikinen päivä

- tänään lumessa rämpien.

Pakkasta vaihteeksi vain pari astetta, mutta kylmä viima tuntui luissa ja ytimissä. Koiria se ei pahemmin haitannut , Sempalla ja Panzolla villajumpperit ja Koikkalaisella ohutvanupuku.
Tuskin mitään näkivätkään, kuonot maassa haistelivat ja nenät lumessa nuuskuttivat.

Luonto oli kyllä uskomattoman kaunis.
Puut oli kuin sokerikuorrutettuja koristeita.

💜