Pandon maaliskuu

Pando on meidän keskimmäinen
pikkutirri, "pystykorva"  ( siis podenco, mutta näyttää pystykorvalta).

Pandolla on sairastellut viime keväästä asti. On ollut korvatulehdusta, on ollut silmätulehdusta ja taas kerran korvatulehdusta . . .  Korvat kutisi ja silmiä raapi.

Vuoden alusta päätin kokeilla eliminaatiodiettiä mahdollisten ruoka-allergioiden poissulkemiseksi.

Eli kaikki tähän asti syöty ruoka jää tauolle - kana, kala, nauta-ja sianliha, viljat, maissi, maitotuotteet yms.  Tilalle Pando saa ruoaksi poroa,peutaa ja hevosta sekä hypoallergista nappulaa.

Välillä silmät on hyvässä kunnossa eikä kutise, mutta kun tyttö saa varastettua muruja lattialta tai ehtii nuolla siskojen kupista, niin silmät on tuon yläkuvan näköiset ja kutina on kova.

Onneksi Pando on elinvoimainen, energinen ja ruoka maistuu.
Koirapuistossa Grace saa kyytiä.

Pando oli viime syksynä vielä tukevassa kunnossa ja laitoin hänet jo dietille,

mutta kun Grace muutti meille, sai Pandon kilot kyytiä.

Kavereitahan nuo tytöt ovat, vaikka toisinaan leikit on hampaitten kalistelua.

Lelut saa kyytiä kun pimut innostuvat repimisleikkeihin.

Ja Gracekin  on oppinut kiusaamaan Pandoa.

Ja sitten kun Pando ei jaksa enää riehua, vaikka Grace haluaisi jatkaa,

hyppää Pando  Selkiksen vieree lepäämään. Sinne ei Grace uskalla tulla, Selkis pitää siitä huolen.

Pando on sellainen pieni rakas pyryharakka.

Kun vain nuo allergiat selviäisi.

PS. Käytin Selkiksen ja Pandon Leishmania vasta-aine testeissä ja tulokset olivat 0.

eli tuo sairaus ainakin on pois suljettu.

Selkiksen maaliskuu

Amoren kuoltua Selkiksestä tuli meidän
koiralauman pomo.

Kahden koirakakaran (Pando ja Grace) riehumisien vahtiminen on toisinaan hyvinkin rasittavaa, joten toisinaan on ihan pakko ottaa päiväunet.

Koirapuistossa ei Selkis liiemmin riehu, leiki eikä oikeastaan juoksekaan.

Hän tarkkailee aidan vierellä mahdollisia ohi kävelijoitä joista hän ilmoittaa hyvinkin kuuluvalla haukunnalla.

Jos joku sitten kävelee aidan reunaa pitkin, saattelee Selkis hänet nopeasti kauemmaksi.

Selkiksellä on tuo pomon vahtimisvelvollisuus mennyt hieman överiksi.

Ja jos ei syödä tai komenneta pikkusiskoja sisällä,

on taas unituokion aika.

Nykyisin Selkis on taas alkanut kuljettamaan leluja itselleen kasapäin

ja leikkii niillä iloisesti ääntelehtien.

Ja leikkien jälkeen voi taas lepuutella silmiään.

Kaunokainen osaa toisinaan seistä lähes ryhdissä
- meidän kaunis kanelikoira, jolta muuten nyt on alkanut karvanlähtö.
Ja se karva on sellaista ohutta ja pehmeää silkkiä mikä tarttuu joka paikkaan.

Ja karvanlähtö-harjausten jälkeen on tietenkin otettava kauneusunet.

Ja jos mamilla on jossain vaiheessa aikaa tulla sängylle tai sohvalle köllöttelemään, löytää isonenäisen kanelikoirulin tietenkin mamin kainalosta.

Maaliskuun alkua

Grace pääsi sovittamaan Rukan uuden mallin manttelia.
Olen ostanut joka tytölle samanlaiset, mutta Gracelle takki on valtavan suuri leveydestä.
Joudun ompelemaan lisätarrija, että takista tulisi istuvampi ja pysyisi päällä kovemmassakin vauhdissa.

Tosin kaulus olisi saanut olla jonkin verran pidempi, että isot korvat pysyisi tuulelta suojassa kauluksen sisällä. Olen kyllä hankkinut Gracelle kaulan ja korvat suojaavan "hupun".

Jaloissa on myös näppärät pitkävartiset tossut, mitkä on jo todettu huippuhyviksi käytössä,
ei "kanarialaisen" tassut palele.

Tassuttelu ulkona sujuu jo mallikkaasti, eikä tossut häiritse liikkumista.
Grace on  todella hienosti ja helposti sopeutunut pakollisiin asusteisiin - tyttö kun on  lähes karvaton tai sanotaanko että hyvin, hyvin lyhyessä karvassa.