Ihminen on sadisti

Toivottavasti raketit kielletään
ja tämä olisi viimeinen yö
kun eläimet joutuvat pelkäämään ihmisten itsekkäisten halujen vuoksi.
Työntäkööt rakettinsa sinne minne päivänvalo ei loista 😈😈😈
Ihminen on sadisti 😈

Painepaita

Voit itse sitoa painesidoksen pelokkaalle koiralle. Muista illan aikana tarkkailla, ettei liinan kireys aiheuta tuskaa koirallesi.

Sido siis mieluiten joustava liina koirallesi napakasti, mutta ei ahdistavan kireälle.

Nosework

Päivänvalon aikaan kakatuslenkillä ennenkuin pelko ja panikointi-ilta alkaa.

Etsijäkoirien tärkeä tiedote

Huomenna viimeistään se räiskintä alkaa.
Ilotulitteiden paukuttelu,
joita eläimet taas saa sydän sykkyrässä  sietää.

Tärkeää on pitää koira hyvin kytkettynä,
varmistaen ettei hän pääse hivuttautumaan valjaista karkuun.
Turvallisuuden kannalta olisi hyvä, jos koirasi olisi kytketty sekä kaulapantaan että valjaisiin.

Ja pahimman räiskeen ajan 

 pysytelkään kotona.

oma tyyli jokaisella

Aamupäivä pihalla.
Näillä meidän podencoilla on ihan oma tyyli toimia kun ihminen ottaa kontaktia ja kutsuu luokse. Joku voisi sanoa, että en ole kouluttanut niitä tarpeksi. Sekin varmaan pitää paikkansa, mutta myös koiran edeltävä elämä ( koetut taurmaattiset tapahtumat) ennen niiden adoptoimista tänne  Suomeen.

Niin ja tietysti koiran oma persoona 😂

Selkis - lauman vanhin.

" Mami, minä tulen - mami katso kuinka kauniisti minä kävelen.

Mami, minä rakastan sinua, tulen ihan heti ! "

Kunnes aidan takana liikkuu jokin - ihminen, koira, kissa tai orava.

Silloin haukutaan kovin, eikä ihmistä kuunnella.

Selkis on metsästäjä, eikä geeniä saa täysin pois mielestä (soluista) pyyhkäistyä.

Pando - kadulta pentuna turvaan noukittu "katutyttö"

Tyttö, joka rakastaa leikkiä, riehua ja juosta.

Pando ensin katoaa toviksi tontilla jonnekin, todennäköisesti etsimään hiiriä ja myyriä. Hän saa liikkuvan hiiren kiinni, puraisee kuoliaaksi, mutta ei syö sitä. Kun aikani olen kutsunut koiraa, hän tulee tuulispäänä kuunnellen kutsuani " Pando perkele".  Hän juoksee kohti ja ja jatkaa juoksua ohitseni, kiertää tontin kerran tai pari ja sitten tulee luokseni kysyvä ilme kasvoillaan "mami, oliko sulla asiaa minulle?"

Grace - pelastettu tappotarhalta, 

Kenties metsästäjä vienyt sinne koska tyttö pelkää paukkeita.

Ei metsästäjällä ole käyttöä sellaisesta koirasta.

Gracella on hyvin ohut ja lyhyt karvapeite ja vinttikoiratyyppinen vartalo. Tyttö näkee öisin painajaisia ja kömpii ihmisen viereen peiton alle turvaan vapisten. Grace ei taida tajuta olevansa iso, sillä syliin pitäisi päästä ja hellittävä. Ulkona pidämme häntä pitkässä hihnassa, sillä aita on vielä toistaiseksi matala. Hihnalla varmistamme tytön pysymisen tontilla. 

Lisäksi Gracella on luokse tulo vielä hakusessa, eikä kilo nakkeja taskussa välttämättä takaa sitä, että koira haluaisi tulla ihmisen luokse.  Gracella on valtava riistavietti. Koira liikkuu koko ajan nenä maassa, kaikki liikkuva huomataan ja haju havaitaan.  Vieraisiin ihmisiin  ei vielä luoteta, joten meillä vierailevat ihmiset ovat tarkkailun alla. Muistutetaan heitä, etteivät tee nopeita liikkeitä, silloin Grace saattaisi jopas näykkäistä. Toistaiseksi näin ei ole käynyt ja aikansa meillä oltuaan Grace itse hakee heihin kontaktia.  Grace tarvitsee vain aikaa - jotain pahaa joku ihminen joskus on hänelle tehnyt.

Me pidämme huolen, ettei niin pääse enää tapahtumaan.

Uusi ystävä

Selkis sai uuden ystävän.

Meillä kävi vieraita, uudet ystävät lähinaapurustosta.
Mukava pariskunta - melkein parikymmentä vuotta nuoremmat, aivan ihanat ihmiset. Heidän toinen tyttäristä oli mukana ja hän osasi käyttäytyä rauhallisesti koiriemme kanssa.

Selkis joka on arka vieraiden seurassa löysi syvän  yhteyden tähän tyttöön.
Hän viihtyi koko vierailun ajan tytön vierellä.

Joogakaveri

Nyt loppui joululöhöilyt,

on aika aloittaa kehon ja mielen huoltaminen 😄

on niin kaunis

Maa on niin kaunis,
kirkas luojan luoma

- ihan niin kuin rakkaat ystäväni 💖

Luminen metsä

Joulupäivän kävely metsässä.

On lunta tulvillaan . . . 💕

Rakkaudella

Ihana lahja

lohen punaista ja lilaa

Tämän talven väriskaala.

Eikä noista pimuista tule mannekiinejä 😃

Pandon rakas "veli"

Pando tykkäsi.

Eilen kun tultiin stadista, tuotiin poika mukana joulunviettoon maalle.
Ja koirat tykkäsi, etenkin Pandosta hyvin mieleinen vieras

- oma "isoveli" 💜

Joku siellä on

Selkis oli rauhallisesti lepäämässä olkkarissa kunnes yllättäin hyppäsi sohvalta pois ja meni tuijottamaan eteisen ovea. Mistään ei kuulunut ääniä eikä eteisessä ollut ketään - käytiin jopa  tarkastamassa asia.

Laitoin eteisen oven takaisin kiinni ja Selkis jäi vielä vaan tuijottamaan.
Olikohan siellä joku ketä minä vaan en näe, mutta koira näkee . . .

ei vaan onnistu

Ei se vaan onnistu,
meinaan podencotrion kuvaamisesta.

Etenkään Pandosta ei tule kuin epätarkkoja viuhahduskuvia  tai peräpää / häntäkuvia.  Neiti kyllä tulee luokse ja pysähtyy kun pyydän, mutta kun alan zuumaamaan, on likka jo vauhdissa veikeä ilme naamalla.  Kuvakollaasia katsoessasi erotat kyllä kuka noista on Pando 😂

Grace on valokuvissa taas lähestulkoon aina kuono maassa. Haistelee ja nuuskii, työntää kuononsa jokaiseen koloon ja rakoseen - hiiriä, myyriä  ja taas hiiriä tai vaihtoehtoisesti lintu lehahtaa lentoon puun oksalta. 
Koko ajan nenähommissa 😉

Ja sitten lauman johtaja - Selkis.
Hän rakastaa lunta, pehmeää ja pöllyävää lunta.
Kun hänelle aamulla avaa oven ulosmenoa varten ottaa hän spurtin ja juoksee suu naurussa hetken pihalla ja sen jälkeen sukeltaa alppiruusun alle. Ja sieltä taas lumi pöllyten pihan poikki. Kutsusta tulee viivana luokse ja nauraa - ihan oikeasti Selkis nauraa onnellisena .

Eipä oikein hänenkään spurttailuista selkeitä kuvia saa.
Mutta silloin kun on tontin tarkastus korkeimmalla kukkula on hän niin kauniisti ryhdissä, että näky silmiä hivelee - niin kaunis kuin kukka 💖

Kainaloinen

Kun "pieni" pelkää menneisyyden haamuja,
möykkää painajaisille
ja täristen hyppää yöllä ihmisten viereen sänkyyn turvaa hakien. . . 

siirrät peittoa, että hän pääsee viereesi peiton alle turvaan.

Siinä hän nukkui koko loppuyön  kainalossani
ja minäkin nukuin  levollisesti.

Rakastan 💗

pallo on paras

Grace on hauskan hassu korvaeläin joka rakastaa palloja.

Nenähommia ja nenähommia

Heti aamusta saunan takana on varmaankin ollut hiiriä,
kaikki kolme ihan täpinöissään nenät nuuskuttaen puuhastelivat vastasataneessa lumessa.

- eivät millään olisi malttaneen tulla syömään.

Ja iltapäivästä metsälenkillä,
kuka on kävellyt täällä metsässä ennen meitä ?

jumpperit päällä

Vaikka oli vain muutama aste pakkasta
oli ilma jokseenkin raaka.

Yleensä puen vain Gracen, reppanalla kun on vain himpun verran karvaa lämmikkeenä - Selkis ja Pando ovat karvaisempia.
Kuitenkin jo eilen Pando tärisi vilusta, siispä laitoin heillekin jumpperit.
Mitä suotta palella kun on monenmoisia vaatteita ostettu  ja edesmenneltä pinseritriolta  on jäljellä monia vaatteita mitkä sopivat Selkikselle ja Pandolle.

Ystävyys

Selkis ja Pando ovat molemmat kokeneet kovia synnyinmaassa Espanjassa.

Pando todennäköisesti syntynyt ulkosalla ja joutunut eroon emostaan tai onhan sekin vaihtoehto, että karannut/ pois lempattu ihmisperheestä. Kuitenkin kadulta turvaan noukittu arviolta puolivuotiaana.

Selkis on ollut metsästyskoirana ja metsästyskauden päätyttyä koiralauma viety säilöön pois muiden silmistä peltihökkeliin kettinkeihin sidottuna odottamaan seuraavan kauden alkua.
Ilman vettä tai ruokaa .... kenties saivat silloin tällöin kuivia ranskanleivän kannikoita.
Onneksi poliisipartio kuuli metsästä koiralauman ulvontaa ja hälyttivät pelastuspartion. Ja näky oli hirveä - 59 nälkiintyneitä luurankoisia ja pelokkaita koiria.

Olen niin onnellinen, kun näen kuinka levollisesti rakkaani nyt nukkuvat turvassa, kaukana paskoista, sadistisista raakalaisista.

Kiitos, sinä korkein joka ohjasit meidät löytämään toisemme.

uusi kakara asumaan

Onko meille taas muuttamassa uusi kakara asumaan ? - tuumailee Selkis.

Onneksi tuo näyttää olevan hiljainen ja rauhallinen.

Maailmanmatkaajat

Ennen puoltapäivää lähdettiin reissuun
ja joskus 20.00 paikkeilla takaisin kotiin, kilometrejä päälle 300.
Likat oli reisus, stadissa ja Porvoossa -  vähän pidemmälläkin.

Kynttilöitä haudoille ja sitä rataa ... " taivasasukkaita "  tapaamassa.

Välillä koirulit istuivat kuin ihmismatkustajat ja katselivat ikkunoista ulos,
välillä kaikki nukkuivat rauhallisesti ja sikeästi.

Pysähdyttiin kaupasta hakemaan naposteltavaa sekä juotavaa.
Entisellä kotiseudulla käytiin koiria kävellyttämässä.
Entisen pinseritrion kanssa niissä maisemissa tuli käytyä  aikoinaan useasti, mutta nykyiselle podetriolle tämä oli täysin uusi mesta.

Uusi ja täynnä mielenkiintoisia hajumolekyylejä tulvilla ja meno olikin aika villiä.  Valokuvat kertovatkin vauhdista, ettei kameran tarkentaminen oikein onnistunut.

Ja sen jälkeen taas nukuttiin ennen seuraavaa pysähdystä.

Seuraavaan paikkaan saapuessa olikin jo pimeä, ei maisemia pahemmin nähnyt.  Mamille lapsuudenkotiseutu oli tuttu vaikka silmät kiinni olisi kävellyt.  Jopa hautausmaalla oli täysin pimeää, mutta onneksi lumi hieman valaisi reittiä.

Viimeisenä etappina ennen kotiin suunnistamista oli ruokapaikka,
jossa ihmismatkustajat kävivät sapuskalla.
Ilma oli suotuisa, niin koirat pärjäsi sen ajan autossa ja tietenkin
tuliaisia tytöt saivat mamin lautaselta - mitä emäntä söi, sitä koiratkin sai maistella.

Vaikka he nukkuivat koko kotimatkan, niin  kotona ruokailun jälkeen  he käpertyivät uinumaan  ja nauttimaan takkatulen lämmöstä.

Ennemmin otamme koirat reissuille mukaan kuin että he olisivat pitkän ajan olleet keskenään kotona.  Näiden korvaeläinten kanssa on helppo matkistaa, he ovat hyvin sopeutuvaisia, luottavaisia ja levollisia matkustajia.
Loistavia matkaseuralaisia .

vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Tänään jäi pimut vähemmälle huomiolle minulta.
Ruokin kyllä normaalisti ja käytin koirapuistossa riekkumassa,
mutta muuten minä olin appiukon kanssa liikenteessä.

Eivät he kovin kauaa keskenään joutuneet olemaan, tulihan mieheni
töistä kotiin, mutta aktiviteetit taisi olla sängynpohjalla.
taisivat kaikki nukkua, kun kotiin tulin.

Tärkeintähän oli se,
että heillä oli turvallinen ihminen lähellä.

porukassa tyhmyys tiivistyy

Kun yksi alkaa haukkumaan,
lähtevät kaksi muuta mekkalaan mukaan vaikka eivät tiedä mistä on kyse.

Hassua sakkia nuo podencot
    - hassuja, mutta niin rakkaita.

Gracen nenätyöskentely

Kuka hitto on käynyt  pihalla . . . 

Mitäs olit pois

Selkis on mamin tyttö - se huomattiin tänäänkin. 

Olin tänään vajaa 4 tuntia pois kodista ja sekin oli typylle liikaa.
Ilta sitten vietettiinkin kainalokkain, tyttö oli suorastaan iholla,
eikä sohvan ahtaus häirinnyt häntä lainkaan.

Mamin rakas tyttö.

Koikkalainen riehui urakalla.

Sairasteluni vuoksi en ole viikkoon vienyt koiria ulos.
Tänään tuntui elämä jo mukavammalta ja
päätin viedä koirat puistoon
- kävelylenkille en olisi jaksanutkaan lähteä.

Se olikin hyvä päätös.
Pando ja Selkis olisi kyllä mieluiten pysytelleet kotona peiton alla.
Mutta Grace . . . 

Grace nautti sydämensä kyllyydestä juosta vapaana
ja vauhti oli hurja - kerran hän kääntyessään kaatui kyljelleen.
Onneksi oli tuo haalari, niin ei tullut skraaduja, säikähti kyllä hieman.

Grace otti ilon irti ulkoilusta,
jahtasi ja härnäsi hyväntahtoisesti Pandoa - oli koko ajan iholla.
Muutaman kerran sai Pandolta hammastakin, mutta sehän ei vauhtia haitannut.
Kerran Selkiskin ärähti kakaralle liiallisesta  sekoilusta ja Pando tuli mun luokse turvaan.


Grace nautti reissusta,
me muut tutistiin kylmän kalseasta ilmasta.
Onneksi mulla oli mukana termospullossa lämmintä sitruunateetä.

Linnanjuhlien jatkot

Tässä on podencojen tyylinäyte.

kuka on kingi

Mä nukun siinä missä mä haluun,
sä nukut siinä , jos sä mahdut . . . 

Selkiksellä näyttää olevan hyvä ja rento asento sohvalla,
mutta niin vaan tuo Pando änkesi viereen,
tosin hieman ahtaampaan tilaan.

Papan kaverikoira

Pando on kyllä niin ihmisrakas, kaikkien kaveri.

Hän rakastaa meidän pappaa - mieheni isää ylitse muiden.
Heillä on ihan ainutlaatuinen suhde.

Kun pappa on kylässä tai me ollaan hänen luona, niin Pando pysyy papan vierellä
tai paremminkin papan sylissä.

Kenties me jossain vaiheessa kPandon kanssa käydään koirakaveri-kurssit 

ja aletaan käymään vanhainkodissa vanhuksia piristämässä.

Kyllä mä sua nyt jo siedän

Selkis on sellainen hitaasti lämpenevä uusien sisaruksien suhteen.

Aikoinaan Pando oli aluksi ihan hirveen ällö kakara. 
Turha luullakkaan, että Selkis samalle sohvalle alkuaikoina olisi kakaran päästänyt.
Ei hän vihainen ollut, eikä päälle hyökännyt - kunhan vain mulkaisi tai vaimeasti murahti, jos Pando liian lähelle tuli häseltämään.

Saman kaavan mukaan Selkis käyttäytyi kun tuo iso elohiiri, Grace Koikkalainen vuosi sitten muutti meille. Vaikka Grace on huomattavan paljon korkeampi kuin Selkis, niin kummasti vain Selkiksen auktoriteetti toimii. Selkiksen ei tarvitse kuin katsoa päin, niin Grace poistuu huoneesta.

Lisäksi Selkis on aikamoinen poliisi - jos Pandon ja Gracen leikit muuttuu vilkkaiksi, kävelee Selkis häntä pystyssä likkojen luokse tai ärähtää: "ja nyt tuo riehuminen loppuu!"

Niin siihen paikkaan se tosiaankin loppuu.
Selkishän on  Amore-mummon kuoleman jälkeen siirtynyt laumanjohtajaksi.
Ja hyvin hommansa hoitaakin - ihan huippu koiruli - meidän rakas.

Eipä tuo iso kakara enää hirveesti häiritse Selkistä.
Siinä ne takan vieressä yhdessä löhöilevät - kaikki on hyvin kun kakara osaa käyttäytyä
ja antaa Selkiksen nukkua.

Tällaista tänään 3.na päivänä joulukuuta.

Valoviivoja pimeällä pihamaalla

Pimeän saapuessa pihallamme vilahtelee valoviivoja
toisinaan hitaammalla vauhdilla ja  toisinaan kovalla haukulla korostaen.

Ruskeata koiraa on hankala nähdä pimeässä maastossa ellei ole lunta maassa.
Kyseiset valopannat on yksi loistavimmista keksinnöistä ja etenkin kun jokaisella koiralla on oman värinen panta, niin hyvin huomaa kuka koirista on missäkin päin pihaa.

Lähihoitaja Grace

Mami on sairas, ollut jo tovin.
Tänään hän oli hieman surullinen kun on vielä sänkypotilaana eikä päässyt kylille Vanhan Vääksyn joulun avajaisiin.
Minä yritin kovin häntä lohduttaa ja antaa vierihoitoa - minä olin mamin lähihoitaja.

Terveisin hoitaja Grace  

Pandon maaliskuu

Pando on meidän keskimmäinen
pikkutirri, "pystykorva"  ( siis podenco, mutta näyttää pystykorvalta).

Pandolla on sairastellut viime keväästä asti. On ollut korvatulehdusta, on ollut silmätulehdusta ja taas kerran korvatulehdusta . . .  Korvat kutisi ja silmiä raapi.

Vuoden alusta päätin kokeilla eliminaatiodiettiä mahdollisten ruoka-allergioiden poissulkemiseksi.

Eli kaikki tähän asti syöty ruoka jää tauolle - kana, kala, nauta-ja sianliha, viljat, maissi, maitotuotteet yms.  Tilalle Pando saa ruoaksi poroa,peutaa ja hevosta sekä hypoallergista nappulaa.

Välillä silmät on hyvässä kunnossa eikä kutise, mutta kun tyttö saa varastettua muruja lattialta tai ehtii nuolla siskojen kupista, niin silmät on tuon yläkuvan näköiset ja kutina on kova.

Onneksi Pando on elinvoimainen, energinen ja ruoka maistuu.
Koirapuistossa Grace saa kyytiä.

Pando oli viime syksynä vielä tukevassa kunnossa ja laitoin hänet jo dietille,

mutta kun Grace muutti meille, sai Pandon kilot kyytiä.

Kavereitahan nuo tytöt ovat, vaikka toisinaan leikit on hampaitten kalistelua.

Lelut saa kyytiä kun pimut innostuvat repimisleikkeihin.

Ja Gracekin  on oppinut kiusaamaan Pandoa.

Ja sitten kun Pando ei jaksa enää riehua, vaikka Grace haluaisi jatkaa,

hyppää Pando  Selkiksen vieree lepäämään. Sinne ei Grace uskalla tulla, Selkis pitää siitä huolen.

Pando on sellainen pieni rakas pyryharakka.

Kun vain nuo allergiat selviäisi.

PS. Käytin Selkiksen ja Pandon Leishmania vasta-aine testeissä ja tulokset olivat 0.

eli tuo sairaus ainakin on pois suljettu.

Selkiksen maaliskuu

Amoren kuoltua Selkiksestä tuli meidän
koiralauman pomo.

Kahden koirakakaran (Pando ja Grace) riehumisien vahtiminen on toisinaan hyvinkin rasittavaa, joten toisinaan on ihan pakko ottaa päiväunet.

Koirapuistossa ei Selkis liiemmin riehu, leiki eikä oikeastaan juoksekaan.

Hän tarkkailee aidan vierellä mahdollisia ohi kävelijoitä joista hän ilmoittaa hyvinkin kuuluvalla haukunnalla.

Jos joku sitten kävelee aidan reunaa pitkin, saattelee Selkis hänet nopeasti kauemmaksi.

Selkiksellä on tuo pomon vahtimisvelvollisuus mennyt hieman överiksi.

Ja jos ei syödä tai komenneta pikkusiskoja sisällä,

on taas unituokion aika.

Nykyisin Selkis on taas alkanut kuljettamaan leluja itselleen kasapäin

ja leikkii niillä iloisesti ääntelehtien.

Ja leikkien jälkeen voi taas lepuutella silmiään.

Kaunokainen osaa toisinaan seistä lähes ryhdissä
- meidän kaunis kanelikoira, jolta muuten nyt on alkanut karvanlähtö.
Ja se karva on sellaista ohutta ja pehmeää silkkiä mikä tarttuu joka paikkaan.

Ja karvanlähtö-harjausten jälkeen on tietenkin otettava kauneusunet.

Ja jos mamilla on jossain vaiheessa aikaa tulla sängylle tai sohvalle köllöttelemään, löytää isonenäisen kanelikoirulin tietenkin mamin kainalosta.