aTaija 3 vuotiaana

Pieni ja arka pinsiömme
on opettanut meille paljon
laumakäyttäytymisestä.

Kaksi vuotta harjoiteltiin laumassa olemista,
vanhemman koiran kunnioittamista,
ja alistumista lauman alimmaksi jäseneksi.

Ulkona vapaana homma tuntui menevän häiriöttä,
jopa koirapuistoissa seurattiin lauman johtajan
käytöstä sekä lauman ihmisten käskyjä.

Mutta
hihnassa toisten koirien kohtaaminen
tuotti hämmennystä, pelkoa, rähinää ...
Stressaantuneena Taikku puri sitä
joka oli lähinnä - Amore tai Cheri.

Puruluiden syönti sisätiloissa vaati aluksi
raivonsekaista vahtimista.
Cheri ärähti näissä tilanteissa takaisin,
mutta Amorelle ne tilanteet
oli kamalia.

Taijalle piti opettaa paljon sosiaalisia asioita,
jopa se miten leikitään murinaleikkejä sekä painitaan
ilman raivostumista.
( mä siis konttailin aluksi Taikun päällä ja näykin
sitä kaulasta tai jaloista ja murisin niin koiramaisesti
kuin kykenin ).

Kerran jouduttiin viemään Amore (kaula) tikattavaksi,
kun Taikku ei oikein osannut lukea elekieltä.


Lisäksi opeteltiin mielistelyä sekä
anteeksipyytämistä.


Monia kommelluksia on matkan varrella
sattunut, mutta ne vain opetti meitä
lauman ihmisiä ennakoimaan tilanteita.
Naapureilta tuli kommenttejakin piikille viemisestä,
mutta olimme päättäneet pitää Taikusta huolta
koko sen loppuelämä - tapahtui mitä tahansa.

Yksi hylkääminen koirallekin saisi riittää!

Emme vieläkään tiedä mitä Taijan lapsuusaikana
ja ennen syntymistä (Cherin masussa) edellisessä
perheessä on tapahtunut,
mutta jokin oli pahasti horjuttanut
kettutyttömme psyykettä ennen meille muuttoa.


* * *