Kyllähän mä jonkin matkaa vedessä kävelen, mutta vatsaani en halua kastella.
Tulen kutsusta luokse,kun siitä saa makupalan
- mut tassujen täytyy ylettyä pohjaan.
- mut tassujen täytyy ylettyä pohjaan.
Kepin perään juoksen innokkaana,kunhan se ei meni liian kauaksi.
Mutta mieluiten rämmin rannan tuntumassatutkimassa ja haistelemassa,
juoksen ja hypin,
menen joskus pusikkoon kaivelemaan,
mutta tulen reippaasti kutsusta takaisin.
Eniten inhoan olla auton kyydissä !PS. Vääksyn matkalla Amore piiloutui penkin alle ja meinasi jäädä kuristukseen kahden raudan väliin. J työnsi koiraa päästä ja mä väänsin toisella kädellä penkin alla olevaa rautaa sekä samaan aikaan toisella kädellä vedin koiran jaloista irti penkin alta... - kyllä oli karmea kokemus !
Koiraihmiset varokaa, ettei teille tapahdu samoin.
* * *
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti