- sillä Amorea ei löytynyt mistään.
Etsin sängyn ja pöydän alta moneen kertaan,
vessassa ravasin,
eteinen ja pukuhuone tarkistettiin myös.
Vierashuoneessa ei ketään,
Pihalla huutelin ja kiersin tonttia - portti onneksi kiinni!
Itkua tihruttaen puin ulkovaatteita päälle, kun havahduin siihen, että vierashuoneen lattialla oleva koiranpeti liikkui.
Siellä tuo meidän rakkauspakkaus yritti kömpiä pussilakanan sisästä pois.
Oli ollut niin sikeässä unessa, ettei ollut kuullut kutsuani.
Pitäisi varmaan tarkistuttaa vanhuksen kuulo . . .
Arvata saa, kuka itki onnesta
- ja Amore nuoli ihmeissään kyyneleeni poskilta.
* * *
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti