Amore ottaa nykyään pitkiä useita päikkäreitä,
nukkuu sikeämmin, eikä välttämättä enää kuule jääkaapin oven avaamista.
Kuumat päivät on vanhukselle raskaita, mutta viileällä säällä rouvan tassut kulkee vielä vinhaa vauhtia eteenpäin.
Toisinaan pitää ihan jarrutella vauhtia, että hän jaksaisi kävellä vielä kotiinkin päin.
Selkis on mun kylkiäinen, aina vierellä - sohvalla, sängyllä
tai vaikka kaffepöydän ääressä - mamin pikku suojelija.
Pando on pieni " päällepäsmäri",
hänen pitäisi olla kaikessa ekana, on kyse sitten ruokaiolusta,
ulos lähdöstä tai huomion saamisessa. Kärsimätön tirriäinen joutuu kuitenkin aina odottamaan vuoroaan viimeisenä - ja siitä suivaantuneena komentaa meitä äänekkäästi tai marmattaa siihen malliin, kuin kiroaisi koirien kielellä.
* * *
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti