Amoren kuoltua Selkiksestä tuli meidän
koiralauman pomo.
koiralauman pomo.
Kahden koirakakaran (Pando ja Grace) riehumisien vahtiminen on toisinaan hyvinkin rasittavaa, joten toisinaan on ihan pakko ottaa päiväunet.
Koirapuistossa ei Selkis liiemmin riehu, leiki eikä oikeastaan juoksekaan.
Hän tarkkailee aidan vierellä mahdollisia ohi kävelijoitä joista hän ilmoittaa hyvinkin kuuluvalla haukunnalla.
Jos joku sitten kävelee aidan reunaa pitkin, saattelee Selkis hänet nopeasti kauemmaksi.
Selkiksellä on tuo pomon vahtimisvelvollisuus mennyt hieman överiksi.
Ja jos ei syödä tai komenneta pikkusiskoja sisällä,
on taas unituokion aika.
Nykyisin Selkis on taas alkanut kuljettamaan leluja itselleen kasapäin
ja leikkii niillä iloisesti ääntelehtien.
Ja leikkien jälkeen voi taas lepuutella silmiään.
Kaunokainen osaa toisinaan seistä lähes ryhdissä
- meidän kaunis kanelikoira, jolta muuten nyt on alkanut karvanlähtö.
Ja se karva on sellaista ohutta ja pehmeää silkkiä mikä tarttuu joka paikkaan.
- meidän kaunis kanelikoira, jolta muuten nyt on alkanut karvanlähtö.
Ja se karva on sellaista ohutta ja pehmeää silkkiä mikä tarttuu joka paikkaan.
Ja karvanlähtö-harjausten jälkeen on tietenkin otettava kauneusunet.
Ja jos mamilla on jossain vaiheessa aikaa tulla sängylle tai sohvalle köllöttelemään, löytää isonenäisen kanelikoirulin tietenkin mamin kainalosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti