Tassujengi



Rakkaudesta ruskeaan pinseriin ja kahteen rescue-podencoon





30.3.2018

Pandon maaliskuu



Pando on meidän keskimmäinen
pikkutirri, "pystykorva"  ( siis podenco, mutta näyttää pystykorvalta).
Pandolla on sairastellut viime keväästä asti. On ollut korvatulehdusta, on ollut silmätulehdusta ja taas kerran korvatulehdusta . . .  Korvat kutisi ja silmiä raapi.


Vuoden alusta päätin kokeilla eliminaatiodiettiä mahdollisten ruoka-allergioiden poissulkemiseksi.


Eli kaikki tähän asti syöty ruoka jää tauolle - kana, kala, nauta-ja sianliha, viljat, maissi, maitotuotteet yms.  Tilalle Pando saa ruoaksi poroa,peutaa ja hevosta sekä hypoallergista nappulaa.


Välillä silmät on hyvässä kunnossa eikä kutise, mutta kun tyttö saa varastettua muruja lattialta tai ehtii nuolla siskojen kupista, niin silmät on tuon yläkuvan näköiset ja kutina on kova.


Onneksi Pando on elinvoimainen, energinen ja ruoka maistuu.
Koirapuistossa Grace saa kyytiä.


Pando oli viime syksynä vielä tukevassa kunnossa ja laitoin hänet jo dietille,
mutta kun Grace muutti meille, sai Pandon kilot kyytiä.


Kavereitahan nuo tytöt ovat, vaikka toisinaan leikit on hampaitten kalistelua.


Lelut saa kyytiä kun pimut innostuvat repimisleikkeihin.
Ja Gracekin  on oppinut kiusaamaan Pandoa.


Ja sitten kun Pando ei jaksa enää riehua, vaikka Grace haluaisi jatkaa,
hyppää Pando  Selkiksen vieree lepäämään. Sinne ei Grace uskalla tulla, Selkis pitää siitä huolen.


Pando on sellainen pieni rakas pyryharakka.
Kun vain nuo allergiat selviäisi.
PS. Käytin Selkiksen ja Pandon Leishmania vasta-aine testeissä ja tulokset olivat 0.
eli tuo sairaus ainakin on pois suljettu.







Ei kommentteja: