ei vaan onnistu

Ei se vaan onnistu,
meinaan podencotrion kuvaamisesta.

Etenkään Pandosta ei tule kuin epätarkkoja viuhahduskuvia  tai peräpää / häntäkuvia.  Neiti kyllä tulee luokse ja pysähtyy kun pyydän, mutta kun alan zuumaamaan, on likka jo vauhdissa veikeä ilme naamalla.  Kuvakollaasia katsoessasi erotat kyllä kuka noista on Pando 😂

Grace on valokuvissa taas lähestulkoon aina kuono maassa. Haistelee ja nuuskii, työntää kuononsa jokaiseen koloon ja rakoseen - hiiriä, myyriä  ja taas hiiriä tai vaihtoehtoisesti lintu lehahtaa lentoon puun oksalta. 
Koko ajan nenähommissa 😉

Ja sitten lauman johtaja - Selkis.
Hän rakastaa lunta, pehmeää ja pöllyävää lunta.
Kun hänelle aamulla avaa oven ulosmenoa varten ottaa hän spurtin ja juoksee suu naurussa hetken pihalla ja sen jälkeen sukeltaa alppiruusun alle. Ja sieltä taas lumi pöllyten pihan poikki. Kutsusta tulee viivana luokse ja nauraa - ihan oikeasti Selkis nauraa onnellisena .

Eipä oikein hänenkään spurttailuista selkeitä kuvia saa.
Mutta silloin kun on tontin tarkastus korkeimmalla kukkula on hän niin kauniisti ryhdissä, että näky silmiä hivelee - niin kaunis kuin kukka 💖