Maailmanmatkaajat

Ennen puoltapäivää lähdettiin reissuun
ja joskus 20.00 paikkeilla takaisin kotiin, kilometrejä päälle 300.
Likat oli reisus, stadissa ja Porvoossa -  vähän pidemmälläkin.

Kynttilöitä haudoille ja sitä rataa ... " taivasasukkaita "  tapaamassa.

Välillä koirulit istuivat kuin ihmismatkustajat ja katselivat ikkunoista ulos,
välillä kaikki nukkuivat rauhallisesti ja sikeästi.

Pysähdyttiin kaupasta hakemaan naposteltavaa sekä juotavaa.
Entisellä kotiseudulla käytiin koiria kävellyttämässä.
Entisen pinseritrion kanssa niissä maisemissa tuli käytyä  aikoinaan useasti, mutta nykyiselle podetriolle tämä oli täysin uusi mesta.

Uusi ja täynnä mielenkiintoisia hajumolekyylejä tulvilla ja meno olikin aika villiä.  Valokuvat kertovatkin vauhdista, ettei kameran tarkentaminen oikein onnistunut.

Ja sen jälkeen taas nukuttiin ennen seuraavaa pysähdystä.

Seuraavaan paikkaan saapuessa olikin jo pimeä, ei maisemia pahemmin nähnyt.  Mamille lapsuudenkotiseutu oli tuttu vaikka silmät kiinni olisi kävellyt.  Jopa hautausmaalla oli täysin pimeää, mutta onneksi lumi hieman valaisi reittiä.

Viimeisenä etappina ennen kotiin suunnistamista oli ruokapaikka,
jossa ihmismatkustajat kävivät sapuskalla.
Ilma oli suotuisa, niin koirat pärjäsi sen ajan autossa ja tietenkin
tuliaisia tytöt saivat mamin lautaselta - mitä emäntä söi, sitä koiratkin sai maistella.

Vaikka he nukkuivat koko kotimatkan, niin  kotona ruokailun jälkeen  he käpertyivät uinumaan  ja nauttimaan takkatulen lämmöstä.

Ennemmin otamme koirat reissuille mukaan kuin että he olisivat pitkän ajan olleet keskenään kotona.  Näiden korvaeläinten kanssa on helppo matkistaa, he ovat hyvin sopeutuvaisia, luottavaisia ja levollisia matkustajia.
Loistavia matkaseuralaisia .