Kyllä mä yöllä jotain unta näin ja heräsin siihen. Tuli niin kuuma, että hyppäsin sängystä sohvalle nukkumaan.
Aamulla en olis millään jaksanut kömpiä peiton alta pois ja sit piti melkein heti mennä pihalle. Onneksi mami laittoi takin päälle, oli meinaan viluinen olo.
Aamuruokaan mami laittoi nyt ekan kerran sitä lääkäri-Erikan antamaa kukkaainetta - ei se maistunut siinä yhtään, söin tosi nopeasti kaiken sapuskan kupista.
Iltapäivästä jaksoin lähteä pikkusiskojen kanssa rantalenkille, kotimatkalla käveltiin sitten tosi hissuksiin, kun en jaksanut nopeasti kävellä. Mami sanoi, että olin kuitenkin reipas tyttö ja antoi kotona kuivattua ankanlihaa, se oli namia.
Illan mä otin ihan rennosti, liikuin vain silloin kun siirryin paikasta toiseen nukkumaan.
Välillä kaivauduin syvemmälle peittojen alle tai kävin norkoomassa palan mamin leivästä.
Iltapissan tein pihalle, lenkille en lähtenyt kun pakkasta oli -13astetta.
Mami sanoi, ettei mun tarvitse lähteä pihan ulkopuolelle kävelemään kuin kerran päivässä.
Mä olen jo sen ikäinen, etten pysy pikkusiskijen perässä.
Jos mä olisin ihminen, mun ikä olisi jo 95 vuotta.
Sen ikäinen likka saa jo laiskotella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti