Pelto täynnä aurinkoja

Pando ja Grace tihkusateen saartamana...

ja auringonkukkia ihmetellen.

Vääksyssä on kaksi isoa peltoa täynnä auringonkukkia, joita kuntalaiset ja tietenkin vierailijatkin saavat kerätä. Minä en ole niitä kotiini vienyt ...

tosin keräsin kimpun eläinlääkärillemme käydessäni Gracen kanssa siellä tarkastuksessa 🌻

syksy saapui

Kun syksy saapuu ja harmaat pilvet valtaa taivaan, niin pukeudu silloin piristäviin vaatteisiin.

🌞 Grace aurinkoinen 🌞

Ukkonen rytisee katolla

Aamuyöstä alkoi jyrinä, hemmetti ja isäntä oli unohtanut eilisen helteisen päivän jäljiltä tuuletusikkunan auki. Sieltä se taivaanukon jyske ja rytinä kaikui tänne alakertaan, missä mä nukun tuon isosisko Selkiksen kanssa. Ja se on niin tylsä, ettei ota mua viereensä nukkumaan.  Mä en tykkää jytinästä enkä paukkeesta, sen takia varmaan mun ensimmäinen isäntä, se metsästäjäisäntä hylkäsi mut.  Tää ääni mikä tulee nyt ikkunasta, ei ole paukkuääni, vaan sellainen ääni mikä hyökkää koko talon kimppuun, ja mua pelottaa se - ihan kuin se haluaisi jyrätä mun päälle. Mua pelottaa kovasti ja oon melkein niin kuin yksin ... tuo sisko vaan nukkuu. 

Onneksi sit kuitenkin vähän ajan kuluttua mami ja papin tuli sieltä yläkerrasta katsomaan mua ja mami jäi mun viereen nukkumaan - nyt mä en enää pelkää niin paljon.

 * Grace Koikkalainen *

kyylät kylillä

Ilta

Päiväkävelyllä

Pienellä pakkasella päiväsaikaan 

kun aurinko vielä loi valoaan. 

Tupla-aamiainen

Mä voisin vähän maistaa sitä sun aamupalaa. 

Sisko riehuu

Pandon leikit on hieman normaalia rajummat, johtuneekohan siitä, että pimu on joutunut kadulla kamppailemaan elämästään... tiedä häntä. Onneksi sitten taas meidän suurin koiristamme Grace on leikkimisen suhteen kärsivällinen - ainakin Pandolle.

Vaikka toisinaan Pando roikkuu hampaillaan Grace kaulanahassa, hän tuuppaa pienemmän sivuun ja jatkaa riekkumista. 

On ne vaan sellaisia typyjä ❤️

kotibileet

Noi perheen ihmiset jätti meidät yksin kotiin viideksi tunniksi. Tajuatteko, lauantai-iltana kun kaikki muut  perheet viettää vapaapäivän yhteistä aikaa.

 Siinä vaiheessa kun ruoka saatiin jo iltapäivästä, niin mä arvelin että tässä on nyt jotain outoa. Jos ne kävis kaupassa, niin ruoka saatais normaaliaikaan - siis jotain outoa tapahtuu. 

Ennen lähtöä ne niin lirkutteli meille, samalla kun peittelivät mut  sohvalle nukkumaan. Mulla on vähän karvaa, niin palelen, ellei mulla ole peittoa - siskot pärjää, kun niillä on paksumpi turkki. No, joka tapauksessa ne laittoi valot kattolamppuihin, vaikka oli vielä valoisaa - sekin on vähän outoa, eiks olekkin?

Ikkunasta katottiin kun ulkona tuli pimeetä ja ne ei vieläkään tulleet kotiin, onneksi sisällä oli ne valot. Kun mua ei enää nukuttanut, niin keksin "pahvilaatikkopelin" ja meillä oli omat kotibileet.  

Kyllä ne tuli onneksi kotiin ennen puoltayötä, olivat olleet jossain konsertissa. Me käytiin yöpissalla ja saatiin vielä vähän ruokaa niin jaksoi taas käydä nukkumaan.

Nyt ne  miettii, että ihan yksinkö mä sen leikin keksin vai oliko Pandosisko mukana...  Selkis-sisko ei kuulema tuollaista tekisi. 

 Kyllä mua niin naurattaa, miettikööt rauhassa 😄  

Ja mä mietin, että uskaltavatkohan ne enää toista kertaa hyljätä meitä.

Terveisin "pelivirtuoosi" 

Grace Koikkalainen

Auringon palvoja

Prinsess Grace tykkää ottaa aamuisin Aurinko kylpyjä ☀️

   

☀️☀️☀️

Matkalla mehtään

Mehtäläiset 5 toukokuuta

Meillä on tytöille hankittu 5 metrin pitkät talutushihnat  metsälenkkejä varten. Onhan tuolle Gracelle 10 metrin hihna pihakäyttöön kun tontin aita on liian matala,että pimu voisi vapaana juosta pihalla.

Heti alkuun on kiva ylämäki kun portilta lähtee metsän suuntaan.

Kivasti kroppa mulla lämpenee ja hengitys menee huohottamiseksi,

kun tuo sydän ei näistä mäkisistä maastoista oikein tykkää.

Metsää nuo pimut rakastaa, hajuja, mättäitä ja kannonkoloja, mistä voisi löytää jonkin öhtiäisen. Metsästyskoiriahan nuo ovat Espanjassa . . . sellaista pienriistaa.    Täällä Suomessa saavat tyytyä koppakuoriaisiin, hiiriin ja muihin öhkymönkiäisiin.  Ja koko ajan metsässä ollessaan ne tekevät duunia - saalistavat. Nuuskivat milloin ilmaa, milloin kannonkoloa, mutta koko ajan on vainu päällä. 

Kun yksi löytää hyvät hajut, rynnivät siskot samalle apajalle,

ihan kuin hajut loppuisi ellei heti pääse nuuskutuksiin mukaan 😃

Meillä on kyllä korkeat näkymät Pasolan harjulla, näyttää alaspäin kuin olisi suuri hiekkakuoppa. Tuo ADHD-Grace oli valmis rynnimään rinnettä alas, jos vain saisi mahdollisuuden.

Harjua pitkin kulkee hyvät kulkuväylät, marjastajat tulevat sinne autolla - laiskoina eivät viitsi kiipeillä ämpäreiden kanssa sinne. Tänä vuonna tosin mustikka oli aikaisessa ja vähänlaisesti niitä taisi löytyä.

Jotain riistaeläimiä siellä kyllä pusikoissa majailee, sillä toisinaan likat innostuvat niin, että voimalla saa kiinni pidellä. Noita ei kyllä uskaltaisi vapaaksi päästää - vauhdilla juoksisivat ja kauas.

 On ilo silmille katsoa kuinka etenkin Koikkalainen rakastaa metsässä olemista. Myös Selkis on metsästys- ja nuuskuttelupuuhissa mukana, mutta Pando kääntyisi lähimmästä kotiin päin menevästä polusta takaisin. Hän muutenkin stressaantuu, jos poikkeamme polulta metsään rämpimään - tyypillinen kaupunkilaiskoira 😅

Grace nauttii kun saa rauhassa kulkea omaa vauhtia ja yllättävän hyvin hän väistelee puita niin, ettei hihna mene sekaisin.  Yksin ei kyllä kolmen pitkän hihnan kanssa pärjää, kaksin homma onnistuu jo helpommin.

Rakastan näitä metsäkävelyitä, meillä Asikkalassa luonto on puhdas, oksista roikkuu "tontun partaa" eli naavaa  ja havupuut tuoksuvat ihanan eteerisille - mieltä hiveleviä reissuja kertakaikkiaan.

Bonuksena löytyi vielä muutakin luonnonkauneutta , tuolla kertaa  toukokuun alussa sinivuokot olivat alkaneet kukkimaan.

Riekkumista

Pandon ja Gracen riekkumista

Toukokuussa

💜💜💜

Niin ihana

Kesä on jo pitkällä, blogitekstit käväisevät vain ajatuksessa, mutta eivät 

päädy kirjoitetuiksi sanoiksi.  Tämä kuva kuitenkin on saatava jakoon,

sydän tuntee sitä kohtaa niin paljon lämpöä ja rakkautta.
Nin kuin rakkauteni Selkistä, Pandoa ja Gracea - kolmea reskuekoiraani kohtaan 💗

💗💗💗

Gracen kuvia alkuvuodesta 2019

Kanarianpodenco Grace
 Lanzarotelta

Kaunis ikiliikkuja 💗

Grace on vielä toisinaan arka ihmisen lähestymiselle tai kosketukselle,

mutta rakkautta ja hellyyttä hän tulee hakemaan.
Tosin hän ei ymmärrä miksi ei voi tulla syliin - hän luulee ilmeisesti olevansa pieni sylikoira.

Hän rakastaa juota, juosta ja juosta.

Muihin harrastuksiin kuuluu nuuskia mättäitä ja kannonkoloja  sekä kaivaa kuoppia hiekkaan.

Grace on ollut suomessa ja meidän kotona nyt 1v. 9 kk.

Ihan huippuihana perheenjäsen 💖

Tammikuun pakkasilla

Onneksi olen hankkinut kunnon lämpivät varusteet pimuille.
Tykkään kovasti noista lohenpunaisista mantteleista.

Kierros kanavalla

Ja taas lenkillä

Kahelikaksikko

Touhua ja tassuttelua noilla kahdella riittää. Pando härnää kun tietää, että Grace on hihnassa eikä pääse perään juoksemaan.
Tykkäävät kuitenkin peuhata keskenään.

aamupuuhastelua

Ruokailun jälkeen Gracelle on energiaa pikkuaskarteluihin 😅

Mitähän päivä tuo tullessaan . . . 

sokerikuorrutetuissa maisemissa

Eipä tässä kummempaa,

päivälenkillä niinkuin joka ikinen päivä

- tänään lumessa rämpien.

Pakkasta vaihteeksi vain pari astetta, mutta kylmä viima tuntui luissa ja ytimissä. Koiria se ei pahemmin haitannut , Sempalla ja Panzolla villajumpperit ja Koikkalaisella ohutvanupuku.
Tuskin mitään näkivätkään, kuonot maassa haistelivat ja nenät lumessa nuuskuttivat.

Luonto oli kyllä uskomattoman kaunis.
Puut oli kuin sokerikuorrutettuja koristeita.

💜