Tammikuun pakkasilla

Onneksi olen hankkinut kunnon lämpivät varusteet pimuille.
Tykkään kovasti noista lohenpunaisista mantteleista.

Kierros kanavalla

sokerikuorrutetuissa maisemissa

Eipä tässä kummempaa,

päivälenkillä niinkuin joka ikinen päivä

- tänään lumessa rämpien.

Pakkasta vaihteeksi vain pari astetta, mutta kylmä viima tuntui luissa ja ytimissä. Koiria se ei pahemmin haitannut , Sempalla ja Panzolla villajumpperit ja Koikkalaisella ohutvanupuku.
Tuskin mitään näkivätkään, kuonot maassa haistelivat ja nenät lumessa nuuskuttivat.

Luonto oli kyllä uskomattoman kaunis.
Puut oli kuin sokerikuorrutettuja koristeita.

💜

Ei ihan vielä

Aamulla mittari näytti pakkasta - 12 astetta ja kieltämättä  näkymä ikkunasta ulos katsottaessa olikin hyytävän kylmään  jäätynyt maailma.

Pando kieputti itsensä syvälle kippuraan, peitti kasvona ja yritti olla näkymätön
- ei mennä vielä ulos 😬

2. tammikuuta 2019

Pari vuorokautta oli jo varoiteltu myrskystä.
Tänne Asikkalaan se saapui yöllä ja aamuun mennessä oli lunta satanut varmaankin 10senttiä.

Grace ei siitä tykännut ollenkaan
eikä myöskään kylmästä viimasta mikä viskoi lunta kasvoihin.
Saunan kuistille katoksen alle oli kiireellä menossa suojaan.

Kova ja kylmä viima jatkui vielä illallakin ja pakkastakin oli iltalenkillä jo -8 astetta. Lumi pöllysi kasvoihin ja pakkanen lisäsi kylmäntuntua varmaankin tuplasti.

Turhaan ei pimut pysähtyneet haistelemaan kinoksia vaan reippaalla askeleella tehtiin pakollinen "kakatuslenkki".  Aika kivasti nuo vaatteiden heijastimet loistaa kun valo (salamavalo) niihin osuu.
Kuvassa ei näy kaulassa olevia valopantoja, mitkä näkyvät edestäpäin tuleville autoilijoille.

Meidän tytöt ainakin näkyvät liikenteessä - se on tärkeintä 💜

Nosework

Päivänvalon aikaan kakatuslenkillä ennenkuin pelko ja panikointi-ilta alkaa.

Luminen metsä

Joulupäivän kävely metsässä.

On lunta tulvillaan . . . 💕

ei vaan onnistu

Ei se vaan onnistu,
meinaan podencotrion kuvaamisesta.

Etenkään Pandosta ei tule kuin epätarkkoja viuhahduskuvia  tai peräpää / häntäkuvia.  Neiti kyllä tulee luokse ja pysähtyy kun pyydän, mutta kun alan zuumaamaan, on likka jo vauhdissa veikeä ilme naamalla.  Kuvakollaasia katsoessasi erotat kyllä kuka noista on Pando 😂

Grace on valokuvissa taas lähestulkoon aina kuono maassa. Haistelee ja nuuskii, työntää kuononsa jokaiseen koloon ja rakoseen - hiiriä, myyriä  ja taas hiiriä tai vaihtoehtoisesti lintu lehahtaa lentoon puun oksalta. 
Koko ajan nenähommissa 😉

Ja sitten lauman johtaja - Selkis.
Hän rakastaa lunta, pehmeää ja pöllyävää lunta.
Kun hänelle aamulla avaa oven ulosmenoa varten ottaa hän spurtin ja juoksee suu naurussa hetken pihalla ja sen jälkeen sukeltaa alppiruusun alle. Ja sieltä taas lumi pöllyten pihan poikki. Kutsusta tulee viivana luokse ja nauraa - ihan oikeasti Selkis nauraa onnellisena .

Eipä oikein hänenkään spurttailuista selkeitä kuvia saa.
Mutta silloin kun on tontin tarkastus korkeimmalla kukkula on hän niin kauniisti ryhdissä, että näky silmiä hivelee - niin kaunis kuin kukka 💖

Nenähommia ja nenähommia

Heti aamusta saunan takana on varmaankin ollut hiiriä,
kaikki kolme ihan täpinöissään nenät nuuskuttaen puuhastelivat vastasataneessa lumessa.

- eivät millään olisi malttaneen tulla syömään.

Ja iltapäivästä metsälenkillä,
kuka on kävellyt täällä metsässä ennen meitä ?

jumpperit päällä

Vaikka oli vain muutama aste pakkasta
oli ilma jokseenkin raaka.

Yleensä puen vain Gracen, reppanalla kun on vain himpun verran karvaa lämmikkeenä - Selkis ja Pando ovat karvaisempia.
Kuitenkin jo eilen Pando tärisi vilusta, siispä laitoin heillekin jumpperit.
Mitä suotta palella kun on monenmoisia vaatteita ostettu  ja edesmenneltä pinseritriolta  on jäljellä monia vaatteita mitkä sopivat Selkikselle ja Pandolle.

vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Tänään jäi pimut vähemmälle huomiolle minulta.
Ruokin kyllä normaalisti ja käytin koirapuistossa riekkumassa,
mutta muuten minä olin appiukon kanssa liikenteessä.

Eivät he kovin kauaa keskenään joutuneet olemaan, tulihan mieheni
töistä kotiin, mutta aktiviteetit taisi olla sängynpohjalla.
taisivat kaikki nukkua, kun kotiin tulin.

Tärkeintähän oli se,
että heillä oli turvallinen ihminen lähellä.

Koikkalainen riehui urakalla.

Sairasteluni vuoksi en ole viikkoon vienyt koiria ulos.
Tänään tuntui elämä jo mukavammalta ja
päätin viedä koirat puistoon
- kävelylenkille en olisi jaksanutkaan lähteä.

Se olikin hyvä päätös.
Pando ja Selkis olisi kyllä mieluiten pysytelleet kotona peiton alla.
Mutta Grace . . . 

Grace nautti sydämensä kyllyydestä juosta vapaana
ja vauhti oli hurja - kerran hän kääntyessään kaatui kyljelleen.
Onneksi oli tuo haalari, niin ei tullut skraaduja, säikähti kyllä hieman.

Grace otti ilon irti ulkoilusta,
jahtasi ja härnäsi hyväntahtoisesti Pandoa - oli koko ajan iholla.
Muutaman kerran sai Pandolta hammastakin, mutta sehän ei vauhtia haitannut.
Kerran Selkiskin ärähti kakaralle liiallisesta  sekoilusta ja Pando tuli mun luokse turvaan.


Grace nautti reissusta,
me muut tutistiin kylmän kalseasta ilmasta.
Onneksi mulla oli mukana termospullossa lämmintä sitruunateetä.

Maaliskuun alkua

Grace pääsi sovittamaan Rukan uuden mallin manttelia.
Olen ostanut joka tytölle samanlaiset, mutta Gracelle takki on valtavan suuri leveydestä.
Joudun ompelemaan lisätarrija, että takista tulisi istuvampi ja pysyisi päällä kovemmassakin vauhdissa.

Tosin kaulus olisi saanut olla jonkin verran pidempi, että isot korvat pysyisi tuulelta suojassa kauluksen sisällä. Olen kyllä hankkinut Gracelle kaulan ja korvat suojaavan "hupun".

Jaloissa on myös näppärät pitkävartiset tossut, mitkä on jo todettu huippuhyviksi käytössä,
ei "kanarialaisen" tassut palele.

Tassuttelu ulkona sujuu jo mallikkaasti, eikä tossut häiritse liikkumista.
Grace on  todella hienosti ja helposti sopeutunut pakollisiin asusteisiin - tyttö kun on  lähes karvaton tai sanotaanko että hyvin, hyvin lyhyessä karvassa.

tossua toisen eteen

8.1.2018 maanantai

Tänään oli yllättäin lähes  +9 astetta pakkasta
ja tuli tenkkapoo tuon Gracen vaatteiden suhteen.

Onneksi oli tuo thermo-ohuthaalari, joka jotenkuten mahtui päälle ja
Selkiksen mantteli, tosin ei peittänyt peppua.

 Pando ja Grace riehuivat itsensä lämpimäksi,
mutta Selkis nosteli jalkojaan kun vain kyyläili aidalla odotellen haukkumisen aihetta.

Grace nautti "vapaana" juoksemisesta täysin palkein
eikä kamera ehtinyt vauhtiin mukaan.

toiselle puolelle harjua

perjantai 5.1.2018

Silloin kun ilma on surkea ja koiralenkki edessä, kannattaa mennä sellaiseen paikkaan, missä ei ole vähään aikaan käynyt - silloin ei sää harmita niin paljon.

Me hypättiin autoon ja matkasimme Vesijärven rannalle.

Nastakengät laitoin jalkaan,jos sattuu olemaan jäiset reitit ja termariin kaakaota - pimuillekin pakkasin pienet "huikopalat" retkieväiksi.

Kumisaappaat olisi pitänyt laittaa, sadetakit  olikin jo meillä kaikilla päällä.

Eipä maisemat olleet kovin kummoiset, mutta pimulla ainakin oli paljon haisteltavaa.

Tällaisilla lenkeillä Flexi-talutin Gracelle olisi ollut paras vaihtoehto, kun typy ravaa puolelta toiselle innoissaa, että ehtisi nuuskia kaikki mahdolliset mestat.

3. joulukuuta - sadetta pakoon

Pääsiäisenä

Kylmää, tuulista ja lumipyryä .
Välillä aurinko onneksi kävi näyttäytymässä, mutta ei se kyllä yhtään lämmittänyt.
Amore ei pärjännyt lainkaan ilman keväthaalaria.

Männikön rannassa oli jää jo hieman sulanut, mutta Kuotaan veneiden laskupaikassa jää kannatteli vielä koiria.

pitkästä aikaa aurinkoa

Torstaina saimme nauttia pitkästä aikaa 

auringonpaisteesta.

Ilma tuntui kylmältä kun kova viima tunkeutui luihin ja ytimiin.

Auringonsäteet silti hivelivät mieltä

- jo pieni kevään kaipuu kaivautui sydämen sopukoihin kutkuttelemaan

ja muistuttamaan tulevasta.

rohkeat jäällä

Tänään lauantaina käytiin meijerinrannassa katsastamassa maisemia.

Porukoita oli kauempana pilkkimässä, lapsiakin siellä näytti olevan.

Mekin uskaltauduimme kävelemään jäällä.
Selkis nuuski kovin lumen alle, vikisi ja halusi kääntyä rantaanpäin.

Minä rauhoittelin, että kaikki hyvin, ei tarvitse pelätä.

Amore ja Pando ei olleet moksiskaan.
Ihmettelivät pilkkireikää.

Nyt voi ainakin sanoa olleensa kävelyllä Päijänteen jäällä.

Eihän tuosta kovin montaa askelta rantaan ole,

mutta jäällä oltiin kuitenkin - me rohkeat.

ps. Pidemmälle en todellakaan olisi mennyt

enkä ainakaan koiria sinne veisi.

Parempi varoa kuin olla uhkarohkea, sanokoot muut mitä lystää.

* näkemiin joulu *

Loppiainen 6. tammikuuta

Tänään oli tosi, tosi kylmää, pakkasta -25C tossit oli todella tarpeen.

Pihalla Selkis oli innoissaan kun tassut ei palellut juostessa pihaa ympäri.

Tosin jouduin yhtä tossua etsimään kun putosi jalasta  kovassa vauhdissa.

Nyt kun sanotaan hyvästit joululle, on mukava alkaa odottelemaan kevättä.

No, onhan tässä vielä sydäntalvi edessä, mutta sydän odottaa jo ruohon tuoksua, aamukahvia kuistilla ja lämpimiä auringonsäteitä kasvoi kasvoilla.

*   Näkemiin joulu   *