Ukkonen rytisee katolla

Aamuyöstä alkoi jyrinä, hemmetti ja isäntä oli unohtanut eilisen helteisen päivän jäljiltä tuuletusikkunan auki. Sieltä se taivaanukon jyske ja rytinä kaikui tänne alakertaan, missä mä nukun tuon isosisko Selkiksen kanssa. Ja se on niin tylsä, ettei ota mua viereensä nukkumaan.  Mä en tykkää jytinästä enkä paukkeesta, sen takia varmaan mun ensimmäinen isäntä, se metsästäjäisäntä hylkäsi mut.  Tää ääni mikä tulee nyt ikkunasta, ei ole paukkuääni, vaan sellainen ääni mikä hyökkää koko talon kimppuun, ja mua pelottaa se - ihan kuin se haluaisi jyrätä mun päälle. Mua pelottaa kovasti ja oon melkein niin kuin yksin ... tuo sisko vaan nukkuu. 

Onneksi sit kuitenkin vähän ajan kuluttua mami ja papin tuli sieltä yläkerrasta katsomaan mua ja mami jäi mun viereen nukkumaan - nyt mä en enää pelkää niin paljon.

 * Grace Koikkalainen *

kyylät kylillä

Ilta

Auringon palvoja

Prinsess Grace tykkää ottaa aamuisin Aurinko kylpyjä ☀️

   

☀️☀️☀️

Gracen kuvia alkuvuodesta 2019

Kanarianpodenco Grace
 Lanzarotelta

Kaunis ikiliikkuja 💗

Grace on vielä toisinaan arka ihmisen lähestymiselle tai kosketukselle,

mutta rakkautta ja hellyyttä hän tulee hakemaan.
Tosin hän ei ymmärrä miksi ei voi tulla syliin - hän luulee ilmeisesti olevansa pieni sylikoira.

Hän rakastaa juota, juosta ja juosta.

Muihin harrastuksiin kuuluu nuuskia mättäitä ja kannonkoloja  sekä kaivaa kuoppia hiekkaan.

Grace on ollut suomessa ja meidän kotona nyt 1v. 9 kk.

Ihan huippuihana perheenjäsen 💖

aamupuuhastelua

Ruokailun jälkeen Gracelle on energiaa pikkuaskarteluihin 😅

Mitähän päivä tuo tullessaan . . . 

oma tyyli jokaisella

Aamupäivä pihalla.
Näillä meidän podencoilla on ihan oma tyyli toimia kun ihminen ottaa kontaktia ja kutsuu luokse. Joku voisi sanoa, että en ole kouluttanut niitä tarpeksi. Sekin varmaan pitää paikkansa, mutta myös koiran edeltävä elämä ( koetut taurmaattiset tapahtumat) ennen niiden adoptoimista tänne  Suomeen.

Niin ja tietysti koiran oma persoona 😂

Selkis - lauman vanhin.

" Mami, minä tulen - mami katso kuinka kauniisti minä kävelen.

Mami, minä rakastan sinua, tulen ihan heti ! "

Kunnes aidan takana liikkuu jokin - ihminen, koira, kissa tai orava.

Silloin haukutaan kovin, eikä ihmistä kuunnella.

Selkis on metsästäjä, eikä geeniä saa täysin pois mielestä (soluista) pyyhkäistyä.

Pando - kadulta pentuna turvaan noukittu "katutyttö"

Tyttö, joka rakastaa leikkiä, riehua ja juosta.

Pando ensin katoaa toviksi tontilla jonnekin, todennäköisesti etsimään hiiriä ja myyriä. Hän saa liikkuvan hiiren kiinni, puraisee kuoliaaksi, mutta ei syö sitä. Kun aikani olen kutsunut koiraa, hän tulee tuulispäänä kuunnellen kutsuani " Pando perkele".  Hän juoksee kohti ja ja jatkaa juoksua ohitseni, kiertää tontin kerran tai pari ja sitten tulee luokseni kysyvä ilme kasvoillaan "mami, oliko sulla asiaa minulle?"

Grace - pelastettu tappotarhalta, 

Kenties metsästäjä vienyt sinne koska tyttö pelkää paukkeita.

Ei metsästäjällä ole käyttöä sellaisesta koirasta.

Gracella on hyvin ohut ja lyhyt karvapeite ja vinttikoiratyyppinen vartalo. Tyttö näkee öisin painajaisia ja kömpii ihmisen viereen peiton alle turvaan vapisten. Grace ei taida tajuta olevansa iso, sillä syliin pitäisi päästä ja hellittävä. Ulkona pidämme häntä pitkässä hihnassa, sillä aita on vielä toistaiseksi matala. Hihnalla varmistamme tytön pysymisen tontilla. 

Lisäksi Gracella on luokse tulo vielä hakusessa, eikä kilo nakkeja taskussa välttämättä takaa sitä, että koira haluaisi tulla ihmisen luokse.  Gracella on valtava riistavietti. Koira liikkuu koko ajan nenä maassa, kaikki liikkuva huomataan ja haju havaitaan.  Vieraisiin ihmisiin  ei vielä luoteta, joten meillä vierailevat ihmiset ovat tarkkailun alla. Muistutetaan heitä, etteivät tee nopeita liikkeitä, silloin Grace saattaisi jopas näykkäistä. Toistaiseksi näin ei ole käynyt ja aikansa meillä oltuaan Grace itse hakee heihin kontaktia.  Grace tarvitsee vain aikaa - jotain pahaa joku ihminen joskus on hänelle tehnyt.

Me pidämme huolen, ettei niin pääse enää tapahtumaan.

Luminen metsä

Joulupäivän kävely metsässä.

On lunta tulvillaan . . . 💕

ei vaan onnistu

Ei se vaan onnistu,
meinaan podencotrion kuvaamisesta.

Etenkään Pandosta ei tule kuin epätarkkoja viuhahduskuvia  tai peräpää / häntäkuvia.  Neiti kyllä tulee luokse ja pysähtyy kun pyydän, mutta kun alan zuumaamaan, on likka jo vauhdissa veikeä ilme naamalla.  Kuvakollaasia katsoessasi erotat kyllä kuka noista on Pando 😂

Grace on valokuvissa taas lähestulkoon aina kuono maassa. Haistelee ja nuuskii, työntää kuononsa jokaiseen koloon ja rakoseen - hiiriä, myyriä  ja taas hiiriä tai vaihtoehtoisesti lintu lehahtaa lentoon puun oksalta. 
Koko ajan nenähommissa 😉

Ja sitten lauman johtaja - Selkis.
Hän rakastaa lunta, pehmeää ja pöllyävää lunta.
Kun hänelle aamulla avaa oven ulosmenoa varten ottaa hän spurtin ja juoksee suu naurussa hetken pihalla ja sen jälkeen sukeltaa alppiruusun alle. Ja sieltä taas lumi pöllyten pihan poikki. Kutsusta tulee viivana luokse ja nauraa - ihan oikeasti Selkis nauraa onnellisena .

Eipä oikein hänenkään spurttailuista selkeitä kuvia saa.
Mutta silloin kun on tontin tarkastus korkeimmalla kukkula on hän niin kauniisti ryhdissä, että näky silmiä hivelee - niin kaunis kuin kukka 💖

porukassa tyhmyys tiivistyy

Kun yksi alkaa haukkumaan,
lähtevät kaksi muuta mekkalaan mukaan vaikka eivät tiedä mistä on kyse.

Hassua sakkia nuo podencot
    - hassuja, mutta niin rakkaita.

Kyllä mä sua nyt jo siedän

Selkis on sellainen hitaasti lämpenevä uusien sisaruksien suhteen.

Aikoinaan Pando oli aluksi ihan hirveen ällö kakara. 
Turha luullakkaan, että Selkis samalle sohvalle alkuaikoina olisi kakaran päästänyt.
Ei hän vihainen ollut, eikä päälle hyökännyt - kunhan vain mulkaisi tai vaimeasti murahti, jos Pando liian lähelle tuli häseltämään.

Saman kaavan mukaan Selkis käyttäytyi kun tuo iso elohiiri, Grace Koikkalainen vuosi sitten muutti meille. Vaikka Grace on huomattavan paljon korkeampi kuin Selkis, niin kummasti vain Selkiksen auktoriteetti toimii. Selkiksen ei tarvitse kuin katsoa päin, niin Grace poistuu huoneesta.

Lisäksi Selkis on aikamoinen poliisi - jos Pandon ja Gracen leikit muuttuu vilkkaiksi, kävelee Selkis häntä pystyssä likkojen luokse tai ärähtää: "ja nyt tuo riehuminen loppuu!"

Niin siihen paikkaan se tosiaankin loppuu.
Selkishän on  Amore-mummon kuoleman jälkeen siirtynyt laumanjohtajaksi.
Ja hyvin hommansa hoitaakin - ihan huippu koiruli - meidän rakas.

Eipä tuo iso kakara enää hirveesti häiritse Selkistä.
Siinä ne takan vieressä yhdessä löhöilevät - kaikki on hyvin kun kakara osaa käyttäytyä
ja antaa Selkiksen nukkua.

Tällaista tänään 3.na päivänä joulukuuta.

Lähihoitaja Grace

Mami on sairas, ollut jo tovin.
Tänään hän oli hieman surullinen kun on vielä sänkypotilaana eikä päässyt kylille Vanhan Vääksyn joulun avajaisiin.
Minä yritin kovin häntä lohduttaa ja antaa vierihoitoa - minä olin mamin lähihoitaja.

Terveisin hoitaja Grace  