Selkiksen maaliskuu

Amoren kuoltua Selkiksestä tuli meidän
koiralauman pomo.

Kahden koirakakaran (Pando ja Grace) riehumisien vahtiminen on toisinaan hyvinkin rasittavaa, joten toisinaan on ihan pakko ottaa päiväunet.

Koirapuistossa ei Selkis liiemmin riehu, leiki eikä oikeastaan juoksekaan.

Hän tarkkailee aidan vierellä mahdollisia ohi kävelijoitä joista hän ilmoittaa hyvinkin kuuluvalla haukunnalla.

Jos joku sitten kävelee aidan reunaa pitkin, saattelee Selkis hänet nopeasti kauemmaksi.

Selkiksellä on tuo pomon vahtimisvelvollisuus mennyt hieman överiksi.

Ja jos ei syödä tai komenneta pikkusiskoja sisällä,

on taas unituokion aika.

Nykyisin Selkis on taas alkanut kuljettamaan leluja itselleen kasapäin

ja leikkii niillä iloisesti ääntelehtien.

Ja leikkien jälkeen voi taas lepuutella silmiään.

Kaunokainen osaa toisinaan seistä lähes ryhdissä
- meidän kaunis kanelikoira, jolta muuten nyt on alkanut karvanlähtö.
Ja se karva on sellaista ohutta ja pehmeää silkkiä mikä tarttuu joka paikkaan.

Ja karvanlähtö-harjausten jälkeen on tietenkin otettava kauneusunet.

Ja jos mamilla on jossain vaiheessa aikaa tulla sängylle tai sohvalle köllöttelemään, löytää isonenäisen kanelikoirulin tietenkin mamin kainalosta.

Hobitti Espanjasta

lauantai 16.5.2015

klo:06.30

Helsinki-Vantaa lentokenttä

Lentokummi toi pari boksia mukanaan Malagasta.

"Huhuu! kuka siellä on ?", kyselee Urpulan emäntä.

Sieltä tuli hieman väsynyt  matkustaja.,

" Moi, mä oon  seniorita Pandora."

Tulin Epsanjasta ja olen pieni hobitti.

Hän on reipas ja sosiaalinen Espanjan  katukoirat ry.n kautta adoptoitu 1 vuotias korvaeläin.

Toisessa boksissa saapui samasta paikasta adoptoitu 6 vuotias Barry-herra.

Barry sai kodin toisen "iäkkään" koiran seuraksi.

Tässä on siis meidän uusi perheenjäsen,

Amoren ja Selkiksen pikkusisko Pando (Pandora).

Tervetuloa kotiin!

*   *   *

Auringinkoirat ry

Eilen sunnuntaina 30.11-14 oli Auringonkoirat ry:n järjestämä 

rescue-koirien pikkujoulu-tapaaminen 

Järvenpäässä  Lepolan koirapuistossa.

Siellä mekin oltiin 

ja Selkis tapasi ensimmäisen kerran adoption jälkeen 

Suomen kotihoito-perheen, missä hän ehti olla 3 kuukautta ennen kuin tuli meille asumaan.

Heidän tapaaminen oli hellyyttävä ja ilo oli molemminpuolista.

Jopa Amore viihtyi siellä alku järkytyksen jälkeen.

Koiria oli monenlaista - ihania pakkauksia - olisi tehnyt mieli halata ihan  jokaista.

Ja ihmiset tosi mukavia - yhdistihän meitä kaikkia rakkaus näihin karvakorviin.

Kiitos vielä tästä tapaamisesta,

*   *   *

Vääksyn poika

Amore esitteli Selkikselle paikallisen  Miki-pojan.

Selkis on sosiaalinen koiria kohtaan.

Ihmisiä hän aluksi aristelee,,mutta menee kuitenkin silitettäväksi.

*   *   *

Amore sai pikkisiskon

Sydämessä tilaa vielä yhdelle

Sunnuntaina 12.10.2014 

meidät hyväksyttiin Espanjasta 3 kk sitten Suomeen saapuneen
Selkis-neidin emännäksi ja isännäksi. 

Kiitokset Auringonkoirat ry:n toiminnalle - teette upeaa työtä!

Kiitos myös Vilmalle ja hänen perheelle sekä ihanille koirakamuille, kun hoiditte Selkistä hänen ensimmäiset kuukaudet täällä Suomessa, antaen nuppusella hienot lähtökohdat uudelle tulevaisuudelle.

Teidän panoksenne rescuekoirien kotihoitajana sekä 3 pelastetun koiran kodinantajana on kultaakin arvokkaampaa.

señorita Selkis.

*   *   *

koirakaveri 3

Emäntä rakastui

Valdo

Viesti Amorelta:

" Nyt meni luotto emäntään ! 

Meille tuli  uimarannalta kyläilemään mukava nuori nainen ja hänen koiransa. Minun mami hehkutti koko ajan kuinka ihana ja suloinen se karvatassu on. Ihan ällö kakara (amstaffii 6kk), joka häselti ja ravasi koko ajan . Minä sain vain toruja, kun murisin ja yritin karkottaa sitä läheltäni pois. Jouduin jopa välillä yksin sisälle, kun en mukamas osannut käyttäytyä.

Mä en vaan kestä enää yhtään kakaraa kuononi lähellä!

Viesti emännältä:

Valdo oli niin ihanan suloinen, lutunen ja sosiaalinen nuori herra.

Mukavaa, kun Iisa ja Valdo kävitte kylässä!

*   *   *

koirakaveri 2

Rakkautta heti ensinuuhkaisulla

Ensitapaaminen meidän lähirannalla.

Aikansa siellä riehuttuaan saimme kutsun lähellä asuvan Mikin porukan pihalle.

Ja leikki jatkui paremmin, kun pikkuhurmurikin pääsi vapaaksi talutushihnasta.

Miki katsoi ihmeissään, kun häntä ei huolittu leikkiin mukaan.

Ja lopuksi vielä hali, ennen kuin oli pakko viedä Amore kotiin rauhoittumaan.

Nyt en kyllä muista hurmurin nimeä, mutta eiköhän me vielä tavata, sillä he asuvat parin korttelin päässä meistä.

*   *   *

Hellou maailma !

Ai, mitä tänne kuuluu 

- no, eipä sen kummenpaa . .  .

Olen ihmetellyt niitä kaikkia hajuja ja ääniä.

 Olen käynyt  juoksemassa kanavan päästä päähän
 ja kanavan kioskilla jätskillä.

Ja tietenkin olen uinut ainakin kaksi kertaa joka päivä.

No joo, niitä keppejäkin jyrsin mamilta salaa.

Ollaanhan me hippaakin leikitty.

Ja taas olen uinut kun niitä uintipaikkoja täällä Vääksyssä on lähes joka mutkan takana.

Kävin kyläilemässä nuoren Mikin luona,
ja jätin suuren tuoksukasan heidän pihalle muistoksi.

Pihahommiakin teen ihan mielelläni.

Toki osaan minä laiskotellakin,

jos aurinko vain suostuu paistamaan, se porottaa koko päivän meidän pihalle.

Olen seurustellut vieraiden kanssa.

Tämä vieras tuo tuliaisiksi aina niitä herkullisia kuivattuja kanafileitä (mami ei raaski kitupiikkinä niitä ostaa) ja minä kiitokseksi puhdistan vieraan naaman.

Nykyään ei naakat enää meidän pihaa hallitse,

kun tajusin olevani paikan kingi.

Siispä nautitaan kesästä

ja hyviä jatkoja teille kaikille!

*   *   *