Aurinko armas

13.12.2017

On lunta tulvillaan . . . 

Selkis ja Pando ravaavat pitkin ja poikin pihaa lumessä rämpien.
Varmaankin Gracekin niin tekisi, mutta ei vielä uskalleta päästää vapaaksi pihalla matalan aidan vuoksi.

Kävelylenkillä saimme nauttia upeasta auringonpaisteesta,
kuin maa olisi liekeissä - niin kaunista.
Pakostakin suu vääntyi hymyyn vaikka tänään on surun ja ikävän päivä
- isäni kuolinpäivä ( 54 vuotta sitten ).

1.6.2017 - podet pitkospuilla

On  tassujengi kutistunut kahteen

Espanjasta odoptoituun podencoon.

Rakkaita ovat nämäkin koirat, mutta hyvästijättö meidän pitkäaikaisimmalle koira lemmikillemme Amorelle on tuskallista.

Tätä blogiakaan en millään ole halunnut kirjoittaa kun oli tuo edellinen kirjoitus Amoresta joka kerta esillä kun avasin blogin.

Ikävä on kova Amorea ja kahta edellistä pinseriä Cheriä ja Taijaa, mutta

elämän on jatkuttava ja olemme hyvin kiitollisia

Selkiksestä ja Pandosta joiden seikkailusta jatkan tässä blogissa kertomista.

Kesäkuun ensimmäisenä podet pääsi tutustumaan Vääksyn pitkospuihin. 

Matkasimme Päijänteen rannalle.

Paikka on lähellä Meijerin rantaa - Päijännetalon takana.

Sateenkaarensillalle

Rakkauspakkaus Amore
( Mea Quella Amor )
23.6.2003 - 15.5.2017

Sain syliini palan taivasta
nyt tiedän mitä kaivata.

Oli aika raskaiden päätösten
saattaa sinut huomaan enkelten.
Nyt saat juosten seurata heitä
ei kipu enää elämääsi peitä.

Suru on suuri ja lohduton
mutta elät sydämissämme aina.

<3 span="">

kolme vuotta ikävää

 1.8.2003 - 27.1.2014

Bosscheries Ataya (Taija)

Rakas pieni Taikkumme.

Siitä on nyt kolme vuotta kun lähdit luotamme 

sateenkaarisillalle.

Kuljet aina mukana sydämessämme.

kova ikävä

perjantaina 
2. joulukuuta

Reissumiehen kotona moni kaipaa papia kotiin.

yksi joukosta poissa

sunnuntai

16. lokakuuta

Kyllä oli outoa kävellä vain kahden koiran kanssa

- Pandon ja Amoren.

Selkis pääsi kahdeksi tunniksi metsään kavereiden Danan ja Disan kanssa.

Kyllä oli pimu väsynyt, kun kotiutui.

olet aina sydämessäni

*   *   *

meijerinranta

13.4.2015

Täältä Meijerinrannasta on mukavia (sattuu ihan sdämestä) muistoja pinseritrion ajoilta.

Uskomattoman voimakas tunne että nimenomaan tällä rannalla enkelikoirat Cheri ja Taija olisivat edelleen  luonamme.
Ikävä on edelleen sydämessä kova, vaikka tuo uusi rakkaamme Selkis pitää ajatukset tässä hetkessä.

*   *   *

enkelikoiramme

On vaan niin ikävä.

Eilen tuli kuluneeksi vuosi siitä kun enkelit tuli hakemaan meidän "kettutytön".

Tässä kuvassa on meidän molemmat enkelikoiramme aTaija sekä ätinsä Cheri

- on vaan niin pirun ikävä heitä.

*   *   *

Ikävöimme sinua

Rakas Cheri

Siitä on nyt vuosi , kun jouduit matkaamaan sateenkaaren taakse pois luotamme.

Meillä on niin valtava ikävä sinua.

*   *   *

toukokuussa ennen turisteja

Toukokuussa ei ollut vielä paljon turisteja
kävelemässä Vääksyn kanavalla , niin koiran pystyi päästämään vapaaksi.

Itku tuli , kun muistelin viime kesää.

Silloin kaikki kolme koiraamme juoksenteli täällä peräkkäin hännät pystyssä.

Amore ui keppien perässä, 

taikku kahlasi ja haukkoi hassusti vettä suuhunsa ja

Cheri pysytteli hyvin kaukana rannasta ettei kastuisi.

Muistelukuvat viime jussista löytyy  täältä

Mulla on niin ikävä meidän rakkaita . . .

*   *   *

Tytär pääsi äitinsä viereen

Tänään käytiin hakemassa Taikku kotiin.

*   *   *

Taas yksin

Aurinko kun päätti retken 

siskoistaan jäi jälkeen . . . 

Miten tässä näin kävi ?

*   *   *

Näkemiin rakas kettutyttömme

maanantaina 27.01 jouduimme tekemään sydäntäsärkevän päätöksen.

Oli aika päästää rakas kettutyttömme äitinsä luokse

 sateenkaaren taakse enkelten siipien suojaan.

*   *   *

Silloin ennen

 

Äiti ja tytär silloin ennen

( Cheri & Ataya )

 

kuvattu 13.3.2013

 

 

ps. mahtaa Taikulla olla orpo olo ilman äitiä . .

ei mikää ihme, tunnetilat välillä ailahtelee.

 

 

 

 

*   *   *



ikävä

Sydämeen sattuu . . .

 Mulla ja Cherillä oli jotenkin erilainen suhde - ihan  kuin sielumme olisi kohdannut jo joskus aikaisemmin . Joskus musta tuntui, ettei Cheri ollut pelkkä koira . . .vaan  joku mun menneisyydestä  tai kenties edellisestä elämästä.

Tätä on niin vaikea selittää - ihan kuin Cheri olisi lukenut mun ajatuksia, me ymmärsimme toisiamme ilman sanoja. Cheri seurasi mua jopa kotona eri huoneisiin,  hän oli aina mun vierellä - iholla -  ja nukkui vieressäni aina sydämeni puolella. Nukkuessani jos käänsin hänelle selkäni, siirtyi hän heti selän puolelta pois,kenties kuullakseni mun sydämen äänet.

 Sun mielestä tää saattaa  kuulostaa hullulta, sitä tää kenties onkin - kokemus minkä kokee vain kerran elämässään . Siksi kai tää ikävä sattuu sydämestä ihan hirveesti , kuin iso pala olisi revitty pois.

Pää on taas älyttömän kipeä itkemisestä - milloinkohan nää kyyneleet loppuu .

Yritän käydä nukkumaan, kyllä se uni tulee jossainvaiheessa.

*   *   *



siitä on nyt kaksi viikkoa . . .

*   *   *



Yksi on joukosta poissa

Voi Cheri

me niin kaipaamme sinua !

*   *   *