Auringon palvoja

Prinsess Grace tykkää ottaa aamuisin Aurinko kylpyjä ☀️

   

☀️☀️☀️

aamupuuhastelua

Ruokailun jälkeen Gracelle on energiaa pikkuaskarteluihin 😅

Mitähän päivä tuo tullessaan . . . 

2. tammikuuta 2019

Pari vuorokautta oli jo varoiteltu myrskystä.
Tänne Asikkalaan se saapui yöllä ja aamuun mennessä oli lunta satanut varmaankin 10senttiä.

Grace ei siitä tykännut ollenkaan
eikä myöskään kylmästä viimasta mikä viskoi lunta kasvoihin.
Saunan kuistille katoksen alle oli kiireellä menossa suojaan.

Kova ja kylmä viima jatkui vielä illallakin ja pakkastakin oli iltalenkillä jo -8 astetta. Lumi pöllysi kasvoihin ja pakkanen lisäsi kylmäntuntua varmaankin tuplasti.

Turhaan ei pimut pysähtyneet haistelemaan kinoksia vaan reippaalla askeleella tehtiin pakollinen "kakatuslenkki".  Aika kivasti nuo vaatteiden heijastimet loistaa kun valo (salamavalo) niihin osuu.
Kuvassa ei näy kaulassa olevia valopantoja, mitkä näkyvät edestäpäin tuleville autoilijoille.

Meidän tytöt ainakin näkyvät liikenteessä - se on tärkeintä 💜

oma tyyli jokaisella

Aamupäivä pihalla.
Näillä meidän podencoilla on ihan oma tyyli toimia kun ihminen ottaa kontaktia ja kutsuu luokse. Joku voisi sanoa, että en ole kouluttanut niitä tarpeksi. Sekin varmaan pitää paikkansa, mutta myös koiran edeltävä elämä ( koetut taurmaattiset tapahtumat) ennen niiden adoptoimista tänne  Suomeen.

Niin ja tietysti koiran oma persoona 😂

Selkis - lauman vanhin.

" Mami, minä tulen - mami katso kuinka kauniisti minä kävelen.

Mami, minä rakastan sinua, tulen ihan heti ! "

Kunnes aidan takana liikkuu jokin - ihminen, koira, kissa tai orava.

Silloin haukutaan kovin, eikä ihmistä kuunnella.

Selkis on metsästäjä, eikä geeniä saa täysin pois mielestä (soluista) pyyhkäistyä.

Pando - kadulta pentuna turvaan noukittu "katutyttö"

Tyttö, joka rakastaa leikkiä, riehua ja juosta.

Pando ensin katoaa toviksi tontilla jonnekin, todennäköisesti etsimään hiiriä ja myyriä. Hän saa liikkuvan hiiren kiinni, puraisee kuoliaaksi, mutta ei syö sitä. Kun aikani olen kutsunut koiraa, hän tulee tuulispäänä kuunnellen kutsuani " Pando perkele".  Hän juoksee kohti ja ja jatkaa juoksua ohitseni, kiertää tontin kerran tai pari ja sitten tulee luokseni kysyvä ilme kasvoillaan "mami, oliko sulla asiaa minulle?"

Grace - pelastettu tappotarhalta, 

Kenties metsästäjä vienyt sinne koska tyttö pelkää paukkeita.

Ei metsästäjällä ole käyttöä sellaisesta koirasta.

Gracella on hyvin ohut ja lyhyt karvapeite ja vinttikoiratyyppinen vartalo. Tyttö näkee öisin painajaisia ja kömpii ihmisen viereen peiton alle turvaan vapisten. Grace ei taida tajuta olevansa iso, sillä syliin pitäisi päästä ja hellittävä. Ulkona pidämme häntä pitkässä hihnassa, sillä aita on vielä toistaiseksi matala. Hihnalla varmistamme tytön pysymisen tontilla. 

Lisäksi Gracella on luokse tulo vielä hakusessa, eikä kilo nakkeja taskussa välttämättä takaa sitä, että koira haluaisi tulla ihmisen luokse.  Gracella on valtava riistavietti. Koira liikkuu koko ajan nenä maassa, kaikki liikkuva huomataan ja haju havaitaan.  Vieraisiin ihmisiin  ei vielä luoteta, joten meillä vierailevat ihmiset ovat tarkkailun alla. Muistutetaan heitä, etteivät tee nopeita liikkeitä, silloin Grace saattaisi jopas näykkäistä. Toistaiseksi näin ei ole käynyt ja aikansa meillä oltuaan Grace itse hakee heihin kontaktia.  Grace tarvitsee vain aikaa - jotain pahaa joku ihminen joskus on hänelle tehnyt.

Me pidämme huolen, ettei niin pääse enää tapahtumaan.

Kainaloinen

Kun "pieni" pelkää menneisyyden haamuja,
möykkää painajaisille
ja täristen hyppää yöllä ihmisten viereen sänkyyn turvaa hakien. . . 

siirrät peittoa, että hän pääsee viereesi peiton alle turvaan.

Siinä hän nukkui koko loppuyön  kainalossani
ja minäkin nukuin  levollisesti.

Rakastan 💗

Gracen nenätyöskentely

Kuka hitto on käynyt  pihalla . . . 

ihan syvältä

. . . nämä pakkaset.

Mami yrittää olla niin hilpeä ja huijata meitä tulemaan ulkohommiin,
mut ihan yksinään saa mennä niitä lintuja syöttämään.

valmiina ollaan

torstai 4,1.2018

Me ollaan jo valmiina,
saataisko lenkille lähtö namit ?

Aamupäivällä lenkillä satoi märkiä lumihiutaleita ja illasta tihutti jo kunnolla vettä  - koko päivän on siis ollut harmaata ja lämpötila plussan puolella.

Nyt illalla Gracen oli jo hankala löytää kakkapaikka, kun joutui pehmeässä lumessa rämpiä, hän ei tee tarpeitaan kävelytielle, eikä edes sen reunalle ( no joo, ketähän tuokin tieto kiinnostaa 😃😃😃 )  Onneksi neiti kanarialainen on muutenkin oppinut normaalin kakka-ja pissarytmin ja harvemmin enää tarvitsee pihalle tarpeitaan tehdä.
Ei uskoisi, että siitä on jo 4 kk kun tyttö tuli Suomeen ja meidän rakkaaksi.

siniset valot pihalla

22.joulukuuta 2017

Selkis ja sininen loiste pihalla.

hiekoittajaa karkuun

maanantai 11.joulukuuta

Vihdoinkin kotikulmille saatiin hiekoitus.
Jouduimme siirtymään tienreunasta pellolle, muuten olisimme  saatu hiekat niskaan.

Selkis meni ihan sekaisin,

Jee - täällä tuoksuu myyrältä ja myyrältä ja myyrältä

mä sekoan! - lisää myyrän hajuja.! 

No joo, 

eipä nuo toisetkaan  rauhallisemmin kävelleet.
Nenät maata viistäen kävelimme pellon poikki kävelytielle.
Ja tytöt tykkäs,
voi kun olisi voinut päästää ne vapaana juoksemaan
 - kyllä olisivat nauttineet 😊

4. joulukuuta taas lunta

Aamulla pimut pääsi taas hassuttelemaan lumisateeseen,

ja nuuskuttelemaan meidän pihan poikki kulkevan kissan hajuja.

 Kanarian pimukin viihtyi pihalla kun sen korviin ei satanut vettä 😄

Kyllä se luontoäiti tekee tehtävänsä,
sillä hyvin, hyvin lyhyen karvan omaava kanarian podencomme on alkanut talven tullen

kasvattamaan turkkia. Syyskuussa hänen rinnassa olevista karvoista ei saanut otetta ja nyt joulukuussa siitä saa jo kiinni.Eihän se paljoa kasva, mutta eron kyllä tuntee silittäessä.

No mitäs tuo "Canarios" tekikään hyvillä mielin täydellä vatsalla olohuoneen sohvalla ...

Taisi tyttö tajuta, ettei ihan luvallisia juttuja tehnyt.
Tuo tyyny taisi olla viimeinen missä OLI aamulla vielä ehjät kulmat....

Että sellaista meillä aamusella.

Iltapäivästä käytiin taas koirapuistossa - sai Koikkalainen ravata sydämensä kyllyydestä vapaana.

Isosisko ojentaa

Alahan jo kakara mennä siitä 😎

Kyllä tuosta mummelista vielä potkua löytyy kun sille päälle sattuu (kun on nukkunut yönsä hyvin ilman kipuja). 

ala tulla jo

Aamulenkillä tapahtunut . . .

Amore fiilisteli kävelytien reunalla, kun lumi oli sulanut eikä tarvinnut kävellä pistävän sepelin päällä.

Mummeli katseli ympärilleen,  nuuskutteli ilmaa ja tutkiskeli ruohontupsuja - ahaa, tuosta on mennyt poikakoira . . . 

 Ja samalla kun Amore fiilistelee . . . 

kaksi Espanjalaista senioriittaa odottaa kärsimättömänä

- yhteen ääneen tuumien, että

TULKAA JO .

leppoisasti venytellen

Leppoisaa sunnuntaita porukat.

tiistain pyllähdys

Tammikuun viimeinen päivä,

aurinko paistoi kauniisti aamulenkillä

ja minä mummeli tupsahdin pyllylleni.

Onkos se nyt mikään ihme, kun joka puolella on jäätä.

Onneksi en satuttanut itseäni, sillä mami ehti nostamaan talutushihnasta ennen kuin kaaduin kokonaan maahan.

Noi mun siskot käveli ihan tuolla reunassa missä on pusikoita ja kiviä. 

Ne nuuskii sieltä jokaisen kiven ja puskan kun ne haluaa aina tutkia ketkä on käyneet samoilla mestoilla pisumassa.

Tirrin tiistai

Mitä puuhasi Pando tiistaina

Mä nukuin osan yöstä mamin toisessa kainalossa ja siirryin yöllä jalkopäähän, kun mami kuorsaa niin kovin.

Pihalla mä ensin juoksin Selkiksen perässä, mut en sit enää viitsinytkään, kun löysin pallon.

Mä niin rakastan palloja ja tykkään kun mami heittää niitä ja sit käyn hakemassa sen. 

Mä saan siitä palkaksi "namin" - tänään namipussissa oli tonnikalaherkkua.

Päivällä mun paras kaveri tuli siskonsa kanssa meille kylään.
Mä aloin heti tietysti pussailemaan Disaa. Meillä on sellainen hauska leikki, että Disa nuolee mua ja mä yritän ottaa kiinni sen kieltä. 

Tänään mä yritin kovin pyytää Danaa leikkimään, mä nuolin tosi kovin sen suuta ja korvia, mut mä en ymmärrä kun se ei tykkää siitä. Ei se kuitenkaan ole mulle vihainen.

Ruokailemaan käydessä mä osaan odottaa nätisti kun mä saan viimeisenä ruokakupin. 

Yhtenä päivänä viikonloppuna jouduin odottaa vähän kauemmin, kun mami unohti antaa kupin mulle. Mami alkoi tekemään jotain muuta eikä huomannut mua, vaikka menin tassuttelemaan sen viereen.

Vasta kun mami muisti, että vielä on piimä annettava, se näki mun ruokakupin pöydällä .  

Mami kauhistui ja pyyteli monta kertaa anteeksi  ja vihdoinkin  sain sen ruokani ja sit vielä sen piimän.

Ai niin, tänäänkin mä haukuin aika kovin, kun käveltiin niiden isojen koirien kanssa samaa matkaa.

Mua niin pelottaa isot koirat ja mustat koirat ja välillä mä haukun vaikka olisi pieni koira - tai oikeasti mä haukun kaikille vieraille koirille.

Mut en mä paha ole , en mä niitä purra halua, mä olen vaan siellä koiratarhalla oppinut pelastautumaan toisilta koirilta haukkumalla kun olin vielä pieni. 

Ja sit siitä haukkumisesta tuli tapa

ja kyl mä oikeesti pelkään 

isoja koiria

ja mustia

koiria.

Selkiksen tiistai

Mä olin nukkunut koko yön mamin vieressä.

 Pihalla mä otin taas tosi kovat spurtit, juoksin kaksi kertaa tontin ympäri ja menin  kukkulalle tutkimaan näkymiä.  Sitten kävin nuuskimassa pihasaunan kuistin alta sekä mamin puutarhan kompostin takaa. Siellä jossain asustelee jokin ökkiäinen, mut ei se uskalla näyttäytyä meille.

Mami oli vähän vihainen kun kasvihuoneen luona haisi kissan pissa, se on kyllä niin vahva haju, että nenä meinaa mennä tukkoon. Kohta se haju on autokatoksessakin ja sit mami vie sinne niitä appelsiinin kuoria.

Päivällä meille tuli Dana ja Disa kylään ja oisin halunnut lähteä niiden mukaan ulos, mut ei mami päästänyt tällä kertaa. Mentiin siis omalla porukalla lenkille.

 Osan matkasta käveltiin kolmen galgon - Sylvin, Solon ja niiden hoitokoiran kanssa. Mä osasin olla ihan nätisti vaikka on muita koiria, mut kyllä mua hävetti pikkusiskon käytös.

Iltaruoka oli tosi, tosi herkkua ja sen jälkeen mä annoin tosi monta pusua mamille.

Mä sain kuulema hömpöttelykohtauksen ja mami nauroi.

Amoren tiistai

Kyllä mä yöllä jotain unta näin ja heräsin siihen. Tuli niin kuuma, että hyppäsin sängystä sohvalle nukkumaan. 

Aamulla en olis millään jaksanut kömpiä peiton alta pois ja sit piti melkein heti mennä pihalle. Onneksi mami laittoi takin päälle, oli meinaan viluinen olo.

Aamuruokaan mami laittoi nyt ekan kerran sitä lääkäri-Erikan antamaa kukkaainetta - ei se maistunut siinä yhtään, söin tosi nopeasti kaiken sapuskan kupista.

Iltapäivästä jaksoin lähteä pikkusiskojen kanssa rantalenkille, kotimatkalla käveltiin sitten tosi hissuksiin, kun en jaksanut nopeasti kävellä. Mami sanoi, että olin kuitenkin reipas tyttö ja antoi kotona kuivattua ankanlihaa, se oli namia.

Illan mä otin ihan rennosti, liikuin vain silloin kun siirryin paikasta toiseen nukkumaan.

Välillä kaivauduin syvemmälle peittojen alle tai kävin norkoomassa palan mamin leivästä.

Iltapissan tein pihalle, lenkille en lähtenyt kun pakkasta oli -13astetta.

Mami sanoi, ettei mun tarvitse lähteä pihan ulkopuolelle kävelemään kuin kerran päivässä.

Mä olen jo sen ikäinen, etten pysy pikkusiskijen perässä.

Jos mä olisin ihminen, mun ikä olisi jo 95 vuotta.

Sen ikäinen likka saa jo laiskotella.

mukava ilma

lauantai-aamuna

Amore: "Pando, lähde nyt juoksee mun kanssa".

Pando: "En nyt heti aamusta".

Amore: " Tule nyt, ei oo enää kylmäkään".

Pando: Mä haluun vaan olla, on niin mukava ilma".

Amore: "Sä oot ihan tylsä kakara".

3 x 4

keskiviikkona

Aamusta pakkasta jo -19 C

Aamupissalla käynnissä  ei kuono kauaa tuhissut.

Ei Selkis suorittanut tavanomaista tonttikierrosta, mahtoikohan ollenkaan  pissoja tehdä

 - nosteli vain tassujaan oven edessä.

Pando ravasi nopean pyrähdyksen portilla  

ja Amore lorautti muutaman askeleen päähän ulko-ovesta.

En vain jaksanut heti aamusta noita tossuja laittaa.

3 koiraa ja jokaisella 4 tassua . . . 

se on aika monta tossua.

Ja jokaisessa tossussa on 2 tarraa

- ei heti herättyä jaksa alkaa näpertelemään.