apujoukot vanhukselle.

10. joulukuuta.

Tänne me tultiin sunnuntaikävelyllä 

piristämään pappaa.

Eikä me enää pelätä tuota renkailla kulkevaa hökötystä.

Grace seurasi tarkkaan kun pappa söi ruokaansa
ti kävi olohuoneen pöydältä hakemassa  mandariinejä.

sulhon luona

perjantai
23. syyskuuta

Flikat kävi Miki-sulhoa moikkaamassa.

Synttäreillä

10.syyskuuta
käytiin

Mikin synttäreillä.

Tytöt kiittää herkuista

ja Amore sai herkkukakun lisäksi talon isännältä kaffetta.

*   *   *

Rescuet tapasivat

Auringonkoirat ry.n koiratapaaminen

Lepolan koirapuistossa Järvenpäässä

22.3.2015

Me oltiin myös siellä 

ja yöksi ajettiin stadiin entisille kulmille.

*   *   *

Auringinkoirat ry

Eilen sunnuntaina 30.11-14 oli Auringonkoirat ry:n järjestämä 

rescue-koirien pikkujoulu-tapaaminen 

Järvenpäässä  Lepolan koirapuistossa.

Siellä mekin oltiin 

ja Selkis tapasi ensimmäisen kerran adoption jälkeen 

Suomen kotihoito-perheen, missä hän ehti olla 3 kuukautta ennen kuin tuli meille asumaan.

Heidän tapaaminen oli hellyyttävä ja ilo oli molemminpuolista.

Jopa Amore viihtyi siellä alku järkytyksen jälkeen.

Koiria oli monenlaista - ihania pakkauksia - olisi tehnyt mieli halata ihan  jokaista.

Ja ihmiset tosi mukavia - yhdistihän meitä kaikkia rakkaus näihin karvakorviin.

Kiitos vielä tästä tapaamisesta,

*   *   *

koirakaveri 2

Rakkautta heti ensinuuhkaisulla

Ensitapaaminen meidän lähirannalla.

Aikansa siellä riehuttuaan saimme kutsun lähellä asuvan Mikin porukan pihalle.

Ja leikki jatkui paremmin, kun pikkuhurmurikin pääsi vapaaksi talutushihnasta.

Miki katsoi ihmeissään, kun häntä ei huolittu leikkiin mukaan.

Ja lopuksi vielä hali, ennen kuin oli pakko viedä Amore kotiin rauhoittumaan.

Nyt en kyllä muista hurmurin nimeä, mutta eiköhän me vielä tavata, sillä he asuvat parin korttelin päässä meistä.

*   *   *

Koirakaveri osa1

Miki

*   *   *

Hellou maailma !

Ai, mitä tänne kuuluu 

- no, eipä sen kummenpaa . .  .

Olen ihmetellyt niitä kaikkia hajuja ja ääniä.

 Olen käynyt  juoksemassa kanavan päästä päähän
 ja kanavan kioskilla jätskillä.

Ja tietenkin olen uinut ainakin kaksi kertaa joka päivä.

No joo, niitä keppejäkin jyrsin mamilta salaa.

Ollaanhan me hippaakin leikitty.

Ja taas olen uinut kun niitä uintipaikkoja täällä Vääksyssä on lähes joka mutkan takana.

Kävin kyläilemässä nuoren Mikin luona,
ja jätin suuren tuoksukasan heidän pihalle muistoksi.

Pihahommiakin teen ihan mielelläni.

Toki osaan minä laiskotellakin,

jos aurinko vain suostuu paistamaan, se porottaa koko päivän meidän pihalle.

Olen seurustellut vieraiden kanssa.

Tämä vieras tuo tuliaisiksi aina niitä herkullisia kuivattuja kanafileitä (mami ei raaski kitupiikkinä niitä ostaa) ja minä kiitokseksi puhdistan vieraan naaman.

Nykyään ei naakat enää meidän pihaa hallitse,

kun tajusin olevani paikan kingi.

Siispä nautitaan kesästä

ja hyviä jatkoja teille kaikille!

*   *   *

Sopeutuvainen

Rento-Reetta rötköttää.

*   *   *

kylässä

Diisa

Diisa

Dana

Dana

Amore

*   *   *

vesikirput ja ravuri

 

 

 

 

Dana hieman innostui,

(ei ole hukkumassa).

 

 

 

 

 

 

Uimalassa on Disan mielestä myös ravirata.

 

 

 

*   *   *

 

 

 

 



Leppoista meininkiä

 

Dana ja Disa

 

*   *   *

 

 

 



Aptus show

Nuorena haaveilin hankkivani Berniläisen,
toisin vain kävi.
Ekana tuli Beagle, sitten Bichon Frise (molemmat jo enkelikoirina)
ja tällä hetkellä ovat nuo kolme pinseriä.

Aikamoinen turkki tällä koirulaisella.

Näiden iisi tassuttelu on ihailtavaa.Ne ei turhia murehdi.

Ekan pinserin kaveriksi ajattelin Rodesialaista,
tulikin nykyiset kaksi kodinvaihtaja pinsua.

Tämä Saksanseisoja osaa mainiosti relata.

Tälle veijarille taitaisi maistua Jaffa.

Savunharmaa Dogi on upea näky, kun läheltä pääsee ihailemaan.

Taitaa olla pojulla kuuma ...

Entä sitten tämä rotu ....
Staffi saa mun sydämeni pompahtamaan muutaman
ylimääräisen sykähdyksen.

Ottaisin heti meille neljänneksi koiraksi, jos tietäisin,
että mun polvi vielä joskus parantuisi.
Se on vaan niin söpö!

Tässäpä pinseri niin vikkelänä tassutteli, etten kuvaa edestä saanut.
(Omat koirat eivät olleet näytteillä).

Tyypillinen pinseri-ilme: "Onko mun ihan pakko ravata
edestakaisin ja saanko tästä hyvän namipalan ?"

---------------------------

Monenmoista hännänheiluttajaa siellä tassutteli, mutta  näitä tuli
katseltua pidempääkin.
Tosin punaisten setterien kehä seurattiin tarkemmin, vaikkakin
ystäväni  "Disa & Dösä" ovat ne suloisimmat setterit.

Olipa mukava päästä välillä kotoa pois
kylille "vieraisiin" ja jättää omat koirat kotiin.

Kiitos Eija seurasta!

*   *   *