Matkalla mehtään

Mehtäläiset 5 toukokuuta

Meillä on tytöille hankittu 5 metrin pitkät talutushihnat  metsälenkkejä varten. Onhan tuolle Gracelle 10 metrin hihna pihakäyttöön kun tontin aita on liian matala,että pimu voisi vapaana juosta pihalla.

Heti alkuun on kiva ylämäki kun portilta lähtee metsän suuntaan.

Kivasti kroppa mulla lämpenee ja hengitys menee huohottamiseksi,

kun tuo sydän ei näistä mäkisistä maastoista oikein tykkää.

Metsää nuo pimut rakastaa, hajuja, mättäitä ja kannonkoloja, mistä voisi löytää jonkin öhtiäisen. Metsästyskoiriahan nuo ovat Espanjassa . . . sellaista pienriistaa.    Täällä Suomessa saavat tyytyä koppakuoriaisiin, hiiriin ja muihin öhkymönkiäisiin.  Ja koko ajan metsässä ollessaan ne tekevät duunia - saalistavat. Nuuskivat milloin ilmaa, milloin kannonkoloa, mutta koko ajan on vainu päällä. 

Kun yksi löytää hyvät hajut, rynnivät siskot samalle apajalle,

ihan kuin hajut loppuisi ellei heti pääse nuuskutuksiin mukaan 😃

Meillä on kyllä korkeat näkymät Pasolan harjulla, näyttää alaspäin kuin olisi suuri hiekkakuoppa. Tuo ADHD-Grace oli valmis rynnimään rinnettä alas, jos vain saisi mahdollisuuden.

Harjua pitkin kulkee hyvät kulkuväylät, marjastajat tulevat sinne autolla - laiskoina eivät viitsi kiipeillä ämpäreiden kanssa sinne. Tänä vuonna tosin mustikka oli aikaisessa ja vähänlaisesti niitä taisi löytyä.

Jotain riistaeläimiä siellä kyllä pusikoissa majailee, sillä toisinaan likat innostuvat niin, että voimalla saa kiinni pidellä. Noita ei kyllä uskaltaisi vapaaksi päästää - vauhdilla juoksisivat ja kauas.

 On ilo silmille katsoa kuinka etenkin Koikkalainen rakastaa metsässä olemista. Myös Selkis on metsästys- ja nuuskuttelupuuhissa mukana, mutta Pando kääntyisi lähimmästä kotiin päin menevästä polusta takaisin. Hän muutenkin stressaantuu, jos poikkeamme polulta metsään rämpimään - tyypillinen kaupunkilaiskoira 😅

Grace nauttii kun saa rauhassa kulkea omaa vauhtia ja yllättävän hyvin hän väistelee puita niin, ettei hihna mene sekaisin.  Yksin ei kyllä kolmen pitkän hihnan kanssa pärjää, kaksin homma onnistuu jo helpommin.

Rakastan näitä metsäkävelyitä, meillä Asikkalassa luonto on puhdas, oksista roikkuu "tontun partaa" eli naavaa  ja havupuut tuoksuvat ihanan eteerisille - mieltä hiveleviä reissuja kertakaikkiaan.

Bonuksena löytyi vielä muutakin luonnonkauneutta , tuolla kertaa  toukokuun alussa sinivuokot olivat alkaneet kukkimaan.

1.6.2017 - podet pitkospuilla

On  tassujengi kutistunut kahteen

Espanjasta odoptoituun podencoon.

Rakkaita ovat nämäkin koirat, mutta hyvästijättö meidän pitkäaikaisimmalle koira lemmikillemme Amorelle on tuskallista.

Tätä blogiakaan en millään ole halunnut kirjoittaa kun oli tuo edellinen kirjoitus Amoresta joka kerta esillä kun avasin blogin.

Ikävä on kova Amorea ja kahta edellistä pinseriä Cheriä ja Taijaa, mutta

elämän on jatkuttava ja olemme hyvin kiitollisia

Selkiksestä ja Pandosta joiden seikkailusta jatkan tässä blogissa kertomista.

Kesäkuun ensimmäisenä podet pääsi tutustumaan Vääksyn pitkospuihin. 

Matkasimme Päijänteen rannalle.

Paikka on lähellä Meijerin rantaa - Päijännetalon takana.

viestittelyä

Mitähän viestiä ne "kylän  poijjat" oli merkanneet,

 kun noin  mielenkiinnolla meitin flikat niitä iltalenkillä nuuskuttelivat.

Pääsiäisenä

Kylmää, tuulista ja lumipyryä .
Välillä aurinko onneksi kävi näyttäytymässä, mutta ei se kyllä yhtään lämmittänyt.
Amore ei pärjännyt lainkaan ilman keväthaalaria.

Männikön rannassa oli jää jo hieman sulanut, mutta Kuotaan veneiden laskupaikassa jää kannatteli vielä koiria.

Isosisko ojentaa

Alahan jo kakara mennä siitä 😎

Kyllä tuosta mummelista vielä potkua löytyy kun sille päälle sattuu (kun on nukkunut yönsä hyvin ilman kipuja). 

ala tulla jo

Aamulenkillä tapahtunut . . .

Amore fiilisteli kävelytien reunalla, kun lumi oli sulanut eikä tarvinnut kävellä pistävän sepelin päällä.

Mummeli katseli ympärilleen,  nuuskutteli ilmaa ja tutkiskeli ruohontupsuja - ahaa, tuosta on mennyt poikakoira . . . 

 Ja samalla kun Amore fiilistelee . . . 

kaksi Espanjalaista senioriittaa odottaa kärsimättömänä

- yhteen ääneen tuumien, että

TULKAA JO .

Kevätpäiväntasaus

Kyllä viikko alkoi upealla aurigonpaisteella lisäksi oli vielä kevätpäivän tasaus.

Amore - vanhuskin lähti innokkaana lenkille mukaan. Tykkäävät kun jalkakäytävillä ei ole lunta ja ojanpenkat on tulvillaan uusia hajuja.

katse eteen, vasemmalle sekä oikealle

Kukaan eikä mikään pääse tonttimme ohi huomaamatta.

Selkistarkkailee, haukumalla ajan pois ja juoksee perään

- onneksi Selkis on kuitenkin pysähtynyt portin sisäpuolelle.

aamun ajatuksia

Selkis on sellainen extra-innokas nuuskuttelija ja tutkija,

Hän kävelee lähes aina iloisena suu auki, että varmasti saa imettyä kaikki hajumolekyylit kiduksiinsa.

" Kukas täällä on jo ehtinyt käydä ennen meitä  .... "

Pando varmaankin tuumailee, että olisi niin kiva päästä ajamaan takaa noita kaislikossa rääkyviä lokkeja.

Amore-vanhus tekisi tarpeensa mieluiten suoraan pihalle ja nauttisi rauhallisen aamiaisen kahvin kera kuistilla. Siskot saa ihan vapaasti "retkeillä" keskenään pidemmät matkat.

Kun ikää tulee, on hänellä matkanteko hidastunut ja lenkit lyhentyneet.

Selkis suunnittelee uutta reseptiä lokkipaistista, niitähän tuolla kaislikossa on yllinkyllin.

Taitaa se suuri metelöivä lokkiparvi kuitenkin koiruuksia hieman pelottaa.

*   *   *

olipas rankka lenkki

*   *   *

ne ihanat tuoksut

*   *   *

6.4.2016

Lähiranta ja Vääksyn kanava

*   *   *

kohti kevättä

Kevättä ja aurinkoa odotellaan.

*   *   *

Koirien tilannepäivitys

Amorelle talvi on ollut raskas,

Aikaisemmin hän on rakastanut lunta, mutta tänä talvena hän on ollut viluinen.

Ulkoilu ei ole kiinnostanut, mieli on ollut kiukkuisempi ja peittojen alla on viihtynyt enemmän.
Ikää Amorella on nyt 12 v 9 kk.

Amoren kävely on ollut vaikeampaa, siitä syystä ollaan käyty fysioterapeutilla.

Selkä ja lonkat jumissa ja hauislihas tulehduksissa

kun on jännittänyt kävelyä  ja tukeutunut  kävellessä enemmän etujalkoihin.

Jossain vaiheessa käytin Amoren yksistään pienemmillä "kakkalenkeillä"

  ja Selkiksen ja Pandon omilla lenkeillä.  (Ja omat kipeät jalat huusi hoosiannaa).

Lisäksi Amorella löytyi verikokeissä kohollaan olevat maksa-arvot, joita tarkkaillaa jatkossa.

Lisäksi kahdesta patista ( toinen selkärangan vieressä ja toinen kainalossa) on otettu ohutneulanäytteet - onneksi ei ollut syöpäkasvaimia vaan hyvänlaatuisia rasvapatteja.

Nyt on takana 2 fyssarikäyntiä ( sekä 3x päivässä omat hieromiset ) ja "mummo" kävelee paremmin

- suostuu jopa lähtemään lenkille siskojen kanssa. Lenkit tosin ovat hitaampia, mutta eihän meillä ole kiire mihinkään.  Amoren ehdoilla, podet saa riekkua ja kuluttaa energiansa pihalla.

Selkis rakastaa vahtia ja tutkia pihaa.

Ei pieninkään oksan heilahdus jää "Selmalta"  huomaamatta. Alkuelämänsä Espanjassa punkkerissa vankina viettäneelle Selkikselle vapaus olla pihassa vaikka koko päivä on varmaankin nautinto.

Lisäksi Selkis nauraa juostessaan  - niin  ihanan hassu tyttö.

Selkis on myös rohkaistunut huimasti.

Kaikki ihmisen kädessä olevat tavarat ei enää pelota - tosin isommat kepit, lapiot tai kassit vielä kauhistuttaa samoin kuin käsien heiluttelu. Samoin vieraat miehet kierretään kaukaa.
Hän karttelee vieraita ihmisiä, mutta menee tervehtimään, jos Amore ja Pando sen tekee.
Selkikselle on siis elintärkeätä, että perheessä on rohkeampia koirasisaruksia.

Kouluttaminen uusiin temppuihin on Selkiksen kanssa tehtävä hyvin hienovaraisesti ja hitaasti edeten, Hän hämmentyy ja säikähtää hyvin pienestä ja menee päiviä, että hänet saa uudestaa treenaamaan. Tassun antaminen on edelleenkin epämielyttävä  tehtävä, mutta hän osaa tehdä sen pyydettäessä. Nykyisin hän uskaltaa tulla syömään ruokakupilleen vaikka minä jään siihen viereen seisomaan. Lisäksi hän uskaltaa (hypätä) nousta seisomaan takajaloilleen ihmistä vasten. Se on ollut iso juttu Selkikselle - muut koirat ei saa sitä tehdä.

Typy uskaltaa jo riehua sängyssä, kirputtaa tyynyä ja nauraa suu kokonaan auki ääneen niin kuin hylje.

Selkis on siis "erityiskoira" arkuutensa vuoksi - mutta  tiettyjen omien liikkeiden ennakointien lisäksi elämä Selkiksen kanssa on ihan normaalia elämää.

Ja sitten vielä Pando. tirppa. Pandora ...

Jo heti aamusta Pandoa katsoessa tule hymy huuliin.

Pando on niin moni-ilmeinen . . . 

 toisinaan syötävän suloinen, toisinaan kuin jokin hobitti tai omituinen otus ulkoavaruudesta.
Neiti on tämän vajaan vuoden aikana kasvanut huimasti, on jo korkeampi kuin Amore.

Pando on hyvin energinen vipeltäjä, aina leikkimässä leluilla.
Pieni, ihana "katutyttömme" haluaa sisätiloissa olla aina ihmisen "iholla" janoten läheisyyttä.  Hän pelkää pimeätä ja isoja koiria, mutta ihmisiä hän rakastaa - Pando on kaikkien kaveri.

Pandolla on yksi huono tapa (johtuen varmaankin siitä, että on ennen elänyt kadulla)
- Pando himoitsee toisten koirien "lämmintä" kakkaa.
Aluksi luulin, että tytöllä on B-vitamiinin vajaus ja lisäsinkin b-vitskua  ja naudan mahapullia ruokaan. Haimavaivoissa saattaa olla sivuoireena myös kakan syöntiä, mutta Pandolla taitaa vain olla kadulta opittu tapa hankkia syötävää... olen asiasta keskustellut myös eläinlääkärin kanssa,
Minä siis kuljen pitkin pihaa lapio kädessä etsien kakkakökköjä ennenkuin Pando löytää niitä.

Pando on just oikea lisäys meidän koiralaumaan.


*   *   *

sumua ja aurinkoa

Eilen tiistaina oltiin lenkillä Aurinkovuoren juurella.

Tänään keskiviikkona oli vuorossa 

auringonottoa Vesijärven rannalla.

Ihan mielettömän ihana ilma.

*   *   *