Tassujengi









Näytetään tekstit, joissa on tunniste esittely. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste esittely. Näytä kaikki tekstit

30.12.2018

Etsijäkoirien tärkeä tiedote



Huomenna viimeistään se räiskintä alkaa.
Ilotulitteiden paukuttelu,
joita eläimet taas saa sydän sykkyrässä  sietää.
Tärkeää on pitää koira hyvin kytkettynä,
varmistaen ettei hän pääse hivuttautumaan valjaista karkuun.
Turvallisuuden kannalta olisi hyvä, jos koirasi olisi kytketty sekä kaulapantaan että valjaisiin.
Ja pahimman räiskeen ajan 
 pysytelkään kotona.



29.12.2018

oma tyyli jokaisella



Aamupäivä pihalla.
Näillä meidän podencoilla on ihan oma tyyli toimia kun ihminen ottaa kontaktia ja kutsuu luokse. Joku voisi sanoa, että en ole kouluttanut niitä tarpeksi. Sekin varmaan pitää paikkansa, mutta myös koiran edeltävä elämä ( koetut taurmaattiset tapahtumat) ennen niiden adoptoimista tänne  Suomeen.
Niin ja tietysti koiran oma persoona 😂


Selkis - lauman vanhin.

" Mami, minä tulen - mami katso kuinka kauniisti minä kävelen.
Mami, minä rakastan sinua, tulen ihan heti ! "

Kunnes aidan takana liikkuu jokin - ihminen, koira, kissa tai orava.
Silloin haukutaan kovin, eikä ihmistä kuunnella.
Selkis on metsästäjä, eikä geeniä saa täysin pois mielestä (soluista) pyyhkäistyä.


Pando - kadulta pentuna turvaan noukittu "katutyttö"
Tyttö, joka rakastaa leikkiä, riehua ja juosta.
Pando ensin katoaa toviksi tontilla jonnekin, todennäköisesti etsimään hiiriä ja myyriä. Hän saa liikkuvan hiiren kiinni, puraisee kuoliaaksi, mutta ei syö sitä. Kun aikani olen kutsunut koiraa, hän tulee tuulispäänä kuunnellen kutsuani " Pando perkele".  Hän juoksee kohti ja ja jatkaa juoksua ohitseni, kiertää tontin kerran tai pari ja sitten tulee luokseni kysyvä ilme kasvoillaan "mami, oliko sulla asiaa minulle?"


Grace - pelastettu tappotarhalta, 
Kenties metsästäjä vienyt sinne koska tyttö pelkää paukkeita.
Ei metsästäjällä ole käyttöä sellaisesta koirasta.
Gracella on hyvin ohut ja lyhyt karvapeite ja vinttikoiratyyppinen vartalo. Tyttö näkee öisin painajaisia ja kömpii ihmisen viereen peiton alle turvaan vapisten. Grace ei taida tajuta olevansa iso, sillä syliin pitäisi päästä ja hellittävä. Ulkona pidämme häntä pitkässä hihnassa, sillä aita on vielä toistaiseksi matala. Hihnalla varmistamme tytön pysymisen tontilla. 
Lisäksi Gracella on luokse tulo vielä hakusessa, eikä kilo nakkeja taskussa välttämättä takaa sitä, että koira haluaisi tulla ihmisen luokse.  Gracella on valtava riistavietti. Koira liikkuu koko ajan nenä maassa, kaikki liikkuva huomataan ja haju havaitaan.  Vieraisiin ihmisiin  ei vielä luoteta, joten meillä vierailevat ihmiset ovat tarkkailun alla. Muistutetaan heitä, etteivät tee nopeita liikkeitä, silloin Grace saattaisi jopas näykkäistä. Toistaiseksi näin ei ole käynyt ja aikansa meillä oltuaan Grace itse hakee heihin kontaktia.  Grace tarvitsee vain aikaa - jotain pahaa joku ihminen joskus on hänelle tehnyt.
Me pidämme huolen, ettei niin pääse enää tapahtumaan.



10.12.2017

apujoukot vanhukselle.


10. joulukuuta.


Tänne me tultiin sunnuntaikävelyllä 
piristämään pappaa.

Eikä me enää pelätä tuota renkailla kulkevaa hökötystä.



Grace seurasi tarkkaan kun pappa söi ruokaansa
ti kävi olohuoneen pöydältä hakemassa  mandariinejä.




16.5.2015

Hobitti Espanjasta


lauantai 16.5.2015
klo:06.30
Helsinki-Vantaa lentokenttä


Lentokummi toi pari boksia mukanaan Malagasta.


"Huhuu! kuka siellä on ?", kyselee Urpulan emäntä.


Sieltä tuli hieman väsynyt  matkustaja.,


" Moi, mä oon  seniorita Pandora."


Tulin Epsanjasta ja olen pieni hobitti.


Hän on reipas ja sosiaalinen Espanjan  katukoirat ry.n kautta adoptoitu 1 vuotias korvaeläin.



Toisessa boksissa saapui samasta paikasta adoptoitu 6 vuotias Barry-herra.
Barry sai kodin toisen "iäkkään" koiran seuraksi.




Tässä on siis meidän uusi perheenjäsen,
Amoren ja Selkiksen pikkusisko Pando (Pandora).

Tervetuloa kotiin!






*   *   *

26.11.2013

rakastaisitko hänet terveeksi ?



 
Anna Nelsonille mahdollisuus

 Helsingin koiratalo on ollut täynnä kodittomia koiria koko syksyn. Yleensä koiratalon koirat ovat isokokoisia kavereita, mutta tänä vuonna talolla on etsinyt kotia myös monta pienikokoista koiraa. Pienikokoisilla koirilla on usein turkki, joka vaatii jatkuvaa huolenpitoa. Kun tällainen koira päätyy koiratalolle esimerkiksi huostaanoton seurauksena, on turkin hoito yleensä laiminlyöty. Turkki voi olla niin huonossa kunnossa, että se pitää ajaa kokonaan tai osittain pois. Iho takuttuneen tai huovuttuneen karvan alla voi olla tulehtunut ja kipeä. Myös Nelsonin turkin ja terveyden hoito oli pahasti laiminlyöty.

Nelson pääsi turvaan ja sai apua vaivoihin
Yli 7-vuotias amerikancockerspanieli Nelson tuli koiratalolle syksyllä huostaan otettuna. Talolle tullessaan Nelson ontui pahasti ja sen turkki oli aivan takussa ja huovuttunut. Koiran iho haisi ja hilseili todella pahasti. Korvat olivat tulehtuneet ja silmissä oli kuivasilmäisyyttä. Nelson oli tosi kipeä, mutta kaikesta kaltoin kohtelusta ja laiminlyönnistä huolimatta se oli täynnä rakkautta ihmisiä ja elämää kohtaan.
Osaavalla hoidolla Nelsonin iho, korvat ja silmät saatiin kuntoon. Kivuista huolimatta Nelson antoi hoitaa itseään, vaikka siitä huomasi, että hoidot olivat epämukavia.
Nelsonin jalasta otettiin röntgenkuvat ja syy ontumiselle löytyi: toinen etujaloista oli joskus leikattu ja se oli täynnä metallia.

Hyvällä hoidolla myös Nelsonin ontuminen saatiin vähenemään. Nelson saa edelleen kipulääkkeitä ja ulkoilee muita koiria lyhyempiä lenkkejä. Onneksi Nelsonia kiinnostaa niin paljon hajut, ettei se varmaan edes huomaa lenkkien pituutta.

Nelson on reipas ja iloinen koira, mutta se voi arastella alkuun uusia ihmisiä. Samoin se saattaa välillä haukkua lenkillä muita koiria ja ihmisiä. Siksi ihanteellinen koti reippaalle Nelsonille onkin rauhallinen koti, jossa se on ainoa koira ja jossa ei ole pieniä lapsia. Nelsonin korvat ja silmät vaativat jatkossakin hieman tavallista useammin hoitoa, joten tulevan omistajan pitää sitoutua hoitamaan sen turkkia ja terveyttä lopuksi elämää. Olisi hienoa, jos uudessa kodissa olisi myös hieman pihaa, niin Nelson voisi jaloitella vapaana. Silloin se itse voi päättää, paljonko rasittaa leikattua etujalkaansa, joka välillä kipeytyy.

Kuvaa Nelsonista en voi tähän laittaa, mutta jos ole aidosti hänestä kiinnostunut
ota yhteyttä.

Jos tunnet eläinrakkaan ihmisen, joka haluaa tarjota Nelsonille tai jollekin muulle koiratalon
koiralle rakastavan kodin lopuksi elämää, otathan yhteyttä  minuun tai

Anetteen tai hesyyn.

soletuuli@pp.inet.fi
anette.kare@hesy.fi 

 http://www.hesy.fi/

*   *   *
 







 .
 

 

 
 


22.7.2009

perheen pyryharakka















Boccsheries Ataya
* Taija *

( Taikku,TaikkuLaikku,Kettutyttö,Pyryharakka )

Synt: 01.08.2003
Rotu: pinseri
Sukupuoli: narttu
Väri: ruskea


Terveys:
Silmät: OK ( 17.10.2009 )

Vauvoja: - 2005 /6 pentua

Kasvattaja:
Bossheries / Hokan Lundberg
Omistajat:
Soili Hänninen & Jorma Kero , Helsinki


Missikisoja:
12.6-04 Espoo erikoisnäyttely
JUN-EH, JUK 2

tuomari: Elina Tan-Hietalahti
13.6-04 Espoo erikoisnäyttely
JUN-ERI

tuomari: Jeanette Seltz


Taijan tiedot => KoiraNet
(Kennelliiton jalostustietojärjestelmä)





















Tule mukaan seuraamaan elämäni pieniä pyrähdyksiä !


terv. - Taikku -






16.7.2009

Saanen esittäytyä ..


FIN MV Of Leijliden Harmoni
* Cheri *
(Cerikka, VanhaRouva, MammamLälly)

Synt: 12.02.2001
Rotu: pinseri => katso rotumäärittely
Sukupuoli: narttu
Väri: ruskea

Kasvattaja: Doris Leijonqvist, Porvoo
Omistajat: Soili Hänninen & Jorma Kero, Helsinki
Pentueet:
- 2003 / 11 pentua
-2005 / 2 pentua

Terveys:
-silmät OK (17.10.2009)
-lonkat B/B
-nisäkasvaimien ja kohdunpoisto
6/09
Missikisat: FIN MVA (Suomen muotovalio)
Cherin tietoja => KoiraNet (Kennelliiton jalostustietorekisteri)
Olen lauman vanhin koira. Muutin tähän uuteen perheeseen ollessani 3 vuotias - vuonna-04, muutettuani tyttäreni Taijan kanssa vanhasta kodista ensin takaisin kasvattajani luokse Porvooseen.

Nykyiset omistajani kuulema etsivät silloin toista pentua ja siksi olivat kyläilemässä Doriksen luona.Kuitenkin meidän ensikohtaamisemme oli sen verran näyttävä ( rähinällä ja vauhdilla kohti vieraita), että pennun etsintä heiltä unohtui ja tutustuminen meihin alkoi - hitaasti, mutta varmasti.
Tutustuminen perheen ekaan koiraan (Amore silloin 12 kk) sujui ongelmitta, olihan kyseessä "pentu", joka oli 1 kk vanhempi kuin taikku-tytär. Otin suosiolla Amoren toiseksi tyttäreksi ja sain laumanjohtajan paikan - minkäänlaista valtataistelua tai dramatiikkaa ei syntynyt.
Aluksi elämä kerrostalossa vaati totuttelua, mutta kaikkeen tottuu. Lauma on lauma ja siitä on pidettävä huolta.


















Elämästämme uudessa kodissa lisää jatkossa. Tulethan käymään uudestaan ja muista piristää mieltämme tassunjäljelläsi.

terveisin - Cheri -


14.7.2009

Minä olen ...

















Cherpin Mea Quella Amor
"Amore"
(Amo, AmppariPamppari,Riiviö,RakkausPakkaus)

Synt: 23.06.2003
Rotu:pinseri
Sukupuoli: narttu
Väri: ruskea

Kasvattaja: Cherpin /Päivi Laitinen, Vantaa
Omistajat: Soili Hänninen & Jorma Kero, Helsinki

Terveys:
Silmät: OK (17.10.2009)

Missikisat:
12.6-04 Espoo erikoisnäyttely

JUN-EH, JUK1 tuomari Elina Tan-Hietalahti
13.6-04 Espoo erikoisnäyttely
JUN ERI tuomari Jeannette Seltz

Amoren tietoja => KoiraNet (kennelliiton jalostustietojärjestelmä)

Olen siis juhannusprinsessa.
Synnyin Dina-äidin kotona Jonnan hellässä hoivassa. Aluksi nimeni oli Mora Amore, mutta kennel-emoni Päivi halusi muuttaa nimeäni ( jokin kennelin "perinnenimijuttu") tai jotain sinne päin.

Emäntä ja isäntä sanovat, että olen "rakkauspakkaus" ja parempaa nimeä kuin Amore ei Jonna olisi voinut keksiä. No siitä en tiedä, mutta sekoitin porukan elämän täydellisesti muuttaessani heidän luokse.
Siitä lähtien olen pitänyt vauhtia yllä ja rakastanut täydellä sydämellä!
ps. ja pusutellut aina kun olen saanut mahdollisuuden ;-)





Kuvia Amoresta ensimmäisten 3 kk ajalta.

Tassuttele taas myöhemmin sivuilleni
Terveisin * Amore*



7.7.2009

tästä se alkaa


Rakkaudesta koiriin

Ajatus tehdä oma blogi koiristani ja touhuistamme on kytenyt mielessä jo jonkin tovin, aikaa siihen ei vain jostain syystä ole riittänyt. Kuvia pinsiötriosta on kertynyt jo muutama levykkeellinen, joten niitä ainakin tänne laitan. Aika näyttää mitä juttuja saan aikaiseksi, mutta hiljaa hyvää tulee.

Kuka mä sitten olen...
Tunnistan itseni Sole/Soletuuli -nimestä (oikea nimeni muistetaan usein väärin). Tähän maailmaan putkahdin 60-luvun alussa, elämänkokemusta on siis jo kertynyt jonkin verran :-)

Rakkaus koiriin on lämmittänyt sydäntäni jo pienestä pitäen. Kaikki naapureiden koirat sekä mahdolliset kulkukoirat saivat tuntea pienen tytön käsivarret kaulallaan. Koskaan en pelännyt edes vieraita koiria, odotin aina kärsivällisesti , että haukku itse tulee mun luokse.
En tiedä olenko edellisessä elämässä itse ollut jokin eläin, mutta mulla on aina (jo ihan pienenä)ollut eläimiä kunnioitava ajattelutapa ja helppo kohdata sekä kommunikoida eläinten kanssa. Se aina tuntunut niin luonolliselta...

Minkälainen porukka meillä sitten hengailee ...

  • Ainoa ja rakkain poikani on jo mopoiässä.
  • Ammeen kokoisessa akvaariossa polskuttelee 18 vuotias punakorvakilpikonna Sami.
  • Elämään vauhtia ja vaarallisia tilanteita antaa tassujengi,
    eli 3 narttupinseriä Amore, Cheri ja aTaija.
    Pinsereistä yleisemmin tunnetaan ne kääpiökokoiset - meidän pinsiöt ovat kuitenkin niitä isompia (säkäkorkeus 42-48 cm).
  • Onhan noilla koirulaisilla isäntäkin, joka tosin asuu omassa asunnossaan.
Olenko kenties opiskellut jotakin ...
Olen käynyt erillaisia kursseja sekä luentoja esim. koirahieronnasta, ruokinnasta (myös raakaravinto), stressistä ja sairauksista, verijälkikurssin sekä Kiva Teamin järjestämä "tunne koirasi-kurssi.
Pinserit ry:n agilityn alkeen kävimme Taijan kanssa.

Valmistuin keväällä -09 Kiva Teamin koulutusohjaajaksi.
Koulutus kesti 6 viikonloppua. Luennoitsijoina olivat mm. Ruotsista Davit Selin ja Anders Hallgren sekä suomalaisia asiantuntijoita.
Aiheina mm. oppimispsykologiaa, naksutinkoulutusta, ongelmat koulutuksessa, arkitottelevaisuutta ja kurssisuunnittelua ym... Kurssista lisää löydät täältä
.
Olen jo vuosia "itseopiskellut" kaikkea mahdollista koirista ja pohdiskellut monien kouluttajien kasvatusmetodeja. Samat keinot ja tavat eivät vain aina sovi kaikille roduille. Olen siis kuunnellut omaa sisintäni löytääkseni oman tavan opastaa ja ohjata koiriani ymmärtämään mitä heiltä milloinkin odotan ja "vaadin".
Suunnaton halu oppia tuntemaan koiraa paremmin innostaa jatkuvasti itsenäiseen opiskeluun.
Koirarotuja on paljon, joten opeteltavaa on pitkäksi aikaa.
Jokaisella on haaveita ja yksi mun haaveista on osata joskus "puhua koiraa" .