Gracen kuvia alkuvuodesta 2019

Kanarianpodenco Grace
 Lanzarotelta

Kaunis ikiliikkuja 💗

Grace on vielä toisinaan arka ihmisen lähestymiselle tai kosketukselle,

mutta rakkautta ja hellyyttä hän tulee hakemaan.
Tosin hän ei ymmärrä miksi ei voi tulla syliin - hän luulee ilmeisesti olevansa pieni sylikoira.

Hän rakastaa juota, juosta ja juosta.

Muihin harrastuksiin kuuluu nuuskia mättäitä ja kannonkoloja  sekä kaivaa kuoppia hiekkaan.

Grace on ollut suomessa ja meidän kotona nyt 1v. 9 kk.

Ihan huippuihana perheenjäsen 💖

Tammikuun pakkasilla

Onneksi olen hankkinut kunnon lämpivät varusteet pimuille.
Tykkään kovasti noista lohenpunaisista mantteleista.

Kierros kanavalla

Ja taas lenkillä

sokerikuorrutetuissa maisemissa

Eipä tässä kummempaa,

päivälenkillä niinkuin joka ikinen päivä

- tänään lumessa rämpien.

Pakkasta vaihteeksi vain pari astetta, mutta kylmä viima tuntui luissa ja ytimissä. Koiria se ei pahemmin haitannut , Sempalla ja Panzolla villajumpperit ja Koikkalaisella ohutvanupuku.
Tuskin mitään näkivätkään, kuonot maassa haistelivat ja nenät lumessa nuuskuttivat.

Luonto oli kyllä uskomattoman kaunis.
Puut oli kuin sokerikuorrutettuja koristeita.

💜

2. tammikuuta 2019

Pari vuorokautta oli jo varoiteltu myrskystä.
Tänne Asikkalaan se saapui yöllä ja aamuun mennessä oli lunta satanut varmaankin 10senttiä.

Grace ei siitä tykännut ollenkaan
eikä myöskään kylmästä viimasta mikä viskoi lunta kasvoihin.
Saunan kuistille katoksen alle oli kiireellä menossa suojaan.

Kova ja kylmä viima jatkui vielä illallakin ja pakkastakin oli iltalenkillä jo -8 astetta. Lumi pöllysi kasvoihin ja pakkanen lisäsi kylmäntuntua varmaankin tuplasti.

Turhaan ei pimut pysähtyneet haistelemaan kinoksia vaan reippaalla askeleella tehtiin pakollinen "kakatuslenkki".  Aika kivasti nuo vaatteiden heijastimet loistaa kun valo (salamavalo) niihin osuu.
Kuvassa ei näy kaulassa olevia valopantoja, mitkä näkyvät edestäpäin tuleville autoilijoille.

Meidän tytöt ainakin näkyvät liikenteessä - se on tärkeintä 💜

Märkä metsä tulvillaan tuoksuja

Valoisaan aikaan tehtiin kävelylenkki lähimetsään siinä toivossa, että paukuttelut olisi jo ohi.
Toisin vaan kävi - joku perkeleen räkänokka jysäytteli tykinjysyjä ja siitä alkoi Pando paniikinomainen vetäminen kohti kotia.

Illallakaan ei typy uskaltanut edes pihalle pissata ... tätä pelkoa jatkuu siis vielä jonkin aikaa - harmittaa niin suunnattomasti katsoa rakkaan pelkoa.

on niin kaunis

Maa on niin kaunis,
kirkas luojan luoma

- ihan niin kuin rakkaat ystäväni 💖

Luminen metsä

Joulupäivän kävely metsässä.

On lunta tulvillaan . . . 💕

lohen punaista ja lilaa

Tämän talven väriskaala.

Eikä noista pimuista tule mannekiinejä 😃

Nenähommia ja nenähommia

Heti aamusta saunan takana on varmaankin ollut hiiriä,
kaikki kolme ihan täpinöissään nenät nuuskuttaen puuhastelivat vastasataneessa lumessa.

- eivät millään olisi malttaneen tulla syömään.

Ja iltapäivästä metsälenkillä,
kuka on kävellyt täällä metsässä ennen meitä ?

jumpperit päällä

Vaikka oli vain muutama aste pakkasta
oli ilma jokseenkin raaka.

Yleensä puen vain Gracen, reppanalla kun on vain himpun verran karvaa lämmikkeenä - Selkis ja Pando ovat karvaisempia.
Kuitenkin jo eilen Pando tärisi vilusta, siispä laitoin heillekin jumpperit.
Mitä suotta palella kun on monenmoisia vaatteita ostettu  ja edesmenneltä pinseritriolta  on jäljellä monia vaatteita mitkä sopivat Selkikselle ja Pandolle.

sunnuntaikävelyllä ja hoivahommissa

Mami kertoi, että tänään on erikoinen päivä.

Liikkeellä saattaa olla enemmänkin ihmisiä pyhäpuvuissaan,

joten meidänkin pitää lenkillä käyttäytyä kauniisti ja arvokkaasti.

Niin me käveltiinkin 

ja juhlallisesti rynnättiin haistelemaan muiden jättämiä hajuja lumikinoksiin ja ojanpenkkoihin. Kauniisti me tehtiin omat pisumerkkimme ja sujuvasti takajalkaa venyteltiin lorotuksen jälkeen.

Tuo kakara Grace vielä harjoittelee kauniisti vierelläkävelyä, mutta eiköhän se sitten joskus opi rauhoittumaan - se on vielä sellainen villivarsa.

Käytiin avustamassa meidän vanhukselle päiväruoka ja oltais lautaselta hieman maisteltukin, jos lupa olisi annettu - niin hvvältä se näytti . 

Ja se pannukakku vadelmahillon kera . . .  tuoksu oli huumaava.
Pando hoiteli vanhuksen hellimisen, istui sylissä ja nuoli naaman puhtaaksi.

Takaisin tullessa ei montaa uutta hajumerkintää tarvinnut kuitata, eli kotiin kävely sujui nopeammin. Lisäksi oikaistiin tuosta pellon poikki ja mielellämme oltaisiin vapaana siellä kirmailtu.
Outoa, ettei myyrien hajuja löytynyt lumen alta.
Tuo kakara Grace ei tykännyt ollenkaan pellolla kävellä, vaikka lumen päällä oli ihan tasaista astua, eikä heinät pistänyt ollenkaan.
Se varmaan pelkäsi, kun ei mentykään samaa tuttua reittiä,
no, se on vielä sellainen "iso pentu" - sitä pitää kuulema ymmärtää.

Vaalipäivän terveisin Selkis ja Pando
sekä tuo kakara Grace.

hihnahepuli

Majakka, perävaunu sekä koikkalainen 😃

Pandolla on usein tapana ( jos ei ole mielenkiintoisia vieraita hajuja) kävellä Selkiksen perässä ihan hännän tuntumassa, tai tarkemmin sanottuna kuono hännässä kiinni.  Koominen näky, yritän saada siitä paremman kuvan.

Grace taas koikkeloi joka suuntaan, kaikkialla on niin ihanan mielenkiintoisia tuoksuja.
Ja ne hepulit mitä pimu saa, jos vähänkin lähtee hänen kanssa juoksuun
- ihan mielettömän ihana ja hassu kanarialainen rakkaus.

ps. Tietenkin myös Selkis ja Pando ovat ihania ja rakkaita,"toisinaan" rauhallisempia koiruuksia 💜

toiselle puolelle harjua

perjantai 5.1.2018

Silloin kun ilma on surkea ja koiralenkki edessä, kannattaa mennä sellaiseen paikkaan, missä ei ole vähään aikaan käynyt - silloin ei sää harmita niin paljon.

Me hypättiin autoon ja matkasimme Vesijärven rannalle.

Nastakengät laitoin jalkaan,jos sattuu olemaan jäiset reitit ja termariin kaakaota - pimuillekin pakkasin pienet "huikopalat" retkieväiksi.

Kumisaappaat olisi pitänyt laittaa, sadetakit  olikin jo meillä kaikilla päällä.

Eipä maisemat olleet kovin kummoiset, mutta pimulla ainakin oli paljon haisteltavaa.

Tällaisilla lenkeillä Flexi-talutin Gracelle olisi ollut paras vaihtoehto, kun typy ravaa puolelta toiselle innoissaa, että ehtisi nuuskia kaikki mahdolliset mestat.

valmiina ollaan

torstai 4,1.2018

Me ollaan jo valmiina,
saataisko lenkille lähtö namit ?

Aamupäivällä lenkillä satoi märkiä lumihiutaleita ja illasta tihutti jo kunnolla vettä  - koko päivän on siis ollut harmaata ja lämpötila plussan puolella.

Nyt illalla Gracen oli jo hankala löytää kakkapaikka, kun joutui pehmeässä lumessa rämpiä, hän ei tee tarpeitaan kävelytielle, eikä edes sen reunalle ( no joo, ketähän tuokin tieto kiinnostaa 😃😃😃 )  Onneksi neiti kanarialainen on muutenkin oppinut normaalin kakka-ja pissarytmin ja harvemmin enää tarvitsee pihalle tarpeitaan tehdä.
Ei uskoisi, että siitä on jo 4 kk kun tyttö tuli Suomeen ja meidän rakkaaksi.

haalarit päälle ja ulos

Tammikuun toisena päivänä

Lenkille lähtiessä sataa tihutti vettä ja siksi laitoin pimulle nuo haalarit.
Säästynpä koirien pesemiseltä  ja koikkalainen pysyy lämpimänä.
Onneksi laitettiin nastakengät kun jalkakäytävät oli niinkuin näkee jäiset ja hiekka oli jään alla - ei paljoa turvallisuutta lisännyt. 

Kotiin tullessa Selkis jäi vielä pihalle tonttitarkastukselle ja asento oli mitä kuvauksellisin.
Hän on niin mahdottoman kaunis tuossa asennossa
- no joo, jokaisen mielestä oma lemmikki on se kaunein ( ja niinhän se pitääkin olla ). 

vielä rauha maassa

lauantai 30.12-2017

Tänään oli täällä Asikkalassa vielä rauhallista, ei kuulunut rakettien pauketta.

Iltalenkille menoa hieman jännitimme josko silloin pimeän tullen joku paukuttelisi raketteja, mutta selvisimme lenkistä hyvällä mielellä eikä koirulit joutuneet säikkymään.

Jännittää vielä sekin, miten tuo meidän uusin tulokas reagoi raketteihin.

Luulenpa, että emäntä itse joutuu ottamaan diapamin poskeen kun jännittää korvaeläinten puolesta 😄

hiekoittajaa karkuun

maanantai 11.joulukuuta

Vihdoinkin kotikulmille saatiin hiekoitus.
Jouduimme siirtymään tienreunasta pellolle, muuten olisimme  saatu hiekat niskaan.

Selkis meni ihan sekaisin,

Jee - täällä tuoksuu myyrältä ja myyrältä ja myyrältä

mä sekoan! - lisää myyrän hajuja.! 

No joo, 

eipä nuo toisetkaan  rauhallisemmin kävelleet.
Nenät maata viistäen kävelimme pellon poikki kävelytielle.
Ja tytöt tykkäs,
voi kun olisi voinut päästää ne vapaana juoksemaan
 - kyllä olisivat nauttineet 😊

apujoukot vanhukselle.

10. joulukuuta.

Tänne me tultiin sunnuntaikävelyllä 

piristämään pappaa.

Eikä me enää pelätä tuota renkailla kulkevaa hökötystä.

Grace seurasi tarkkaan kun pappa söi ruokaansa
ti kävi olohuoneen pöydältä hakemassa  mandariinejä.