Riekkumista

Pandon ja Gracen riekkumista

Toukokuussa

💜💜💜

sokerikuorrutetuissa maisemissa

Eipä tässä kummempaa,

päivälenkillä niinkuin joka ikinen päivä

- tänään lumessa rämpien.

Pakkasta vaihteeksi vain pari astetta, mutta kylmä viima tuntui luissa ja ytimissä. Koiria se ei pahemmin haitannut , Sempalla ja Panzolla villajumpperit ja Koikkalaisella ohutvanupuku.
Tuskin mitään näkivätkään, kuonot maassa haistelivat ja nenät lumessa nuuskuttivat.

Luonto oli kyllä uskomattoman kaunis.
Puut oli kuin sokerikuorrutettuja koristeita.

💜

2. tammikuuta 2019

Pari vuorokautta oli jo varoiteltu myrskystä.
Tänne Asikkalaan se saapui yöllä ja aamuun mennessä oli lunta satanut varmaankin 10senttiä.

Grace ei siitä tykännut ollenkaan
eikä myöskään kylmästä viimasta mikä viskoi lunta kasvoihin.
Saunan kuistille katoksen alle oli kiireellä menossa suojaan.

Kova ja kylmä viima jatkui vielä illallakin ja pakkastakin oli iltalenkillä jo -8 astetta. Lumi pöllysi kasvoihin ja pakkanen lisäsi kylmäntuntua varmaankin tuplasti.

Turhaan ei pimut pysähtyneet haistelemaan kinoksia vaan reippaalla askeleella tehtiin pakollinen "kakatuslenkki".  Aika kivasti nuo vaatteiden heijastimet loistaa kun valo (salamavalo) niihin osuu.
Kuvassa ei näy kaulassa olevia valopantoja, mitkä näkyvät edestäpäin tuleville autoilijoille.

Meidän tytöt ainakin näkyvät liikenteessä - se on tärkeintä 💜

Märkä metsä tulvillaan tuoksuja

Valoisaan aikaan tehtiin kävelylenkki lähimetsään siinä toivossa, että paukuttelut olisi jo ohi.
Toisin vaan kävi - joku perkeleen räkänokka jysäytteli tykinjysyjä ja siitä alkoi Pando paniikinomainen vetäminen kohti kotia.

Illallakaan ei typy uskaltanut edes pihalle pissata ... tätä pelkoa jatkuu siis vielä jonkin aikaa - harmittaa niin suunnattomasti katsoa rakkaan pelkoa.

Luminen metsä

Joulupäivän kävely metsässä.

On lunta tulvillaan . . . 💕

lohen punaista ja lilaa

Tämän talven väriskaala.

Eikä noista pimuista tule mannekiinejä 😃

Nenähommia ja nenähommia

Heti aamusta saunan takana on varmaankin ollut hiiriä,
kaikki kolme ihan täpinöissään nenät nuuskuttaen puuhastelivat vastasataneessa lumessa.

- eivät millään olisi malttaneen tulla syömään.

Ja iltapäivästä metsälenkillä,
kuka on kävellyt täällä metsässä ennen meitä ?

jumpperit päällä

Vaikka oli vain muutama aste pakkasta
oli ilma jokseenkin raaka.

Yleensä puen vain Gracen, reppanalla kun on vain himpun verran karvaa lämmikkeenä - Selkis ja Pando ovat karvaisempia.
Kuitenkin jo eilen Pando tärisi vilusta, siispä laitoin heillekin jumpperit.
Mitä suotta palella kun on monenmoisia vaatteita ostettu  ja edesmenneltä pinseritriolta  on jäljellä monia vaatteita mitkä sopivat Selkikselle ja Pandolle.

Papan kaverikoira

Pando on kyllä niin ihmisrakas, kaikkien kaveri.

Hän rakastaa meidän pappaa - mieheni isää ylitse muiden.
Heillä on ihan ainutlaatuinen suhde.

Kun pappa on kylässä tai me ollaan hänen luona, niin Pando pysyy papan vierellä
tai paremminkin papan sylissä.

Kenties me jossain vaiheessa kPandon kanssa käydään koirakaveri-kurssit 

ja aletaan käymään vanhainkodissa vanhuksia piristämässä.

Maaliskuun alkua

Grace pääsi sovittamaan Rukan uuden mallin manttelia.
Olen ostanut joka tytölle samanlaiset, mutta Gracelle takki on valtavan suuri leveydestä.
Joudun ompelemaan lisätarrija, että takista tulisi istuvampi ja pysyisi päällä kovemmassakin vauhdissa.

Tosin kaulus olisi saanut olla jonkin verran pidempi, että isot korvat pysyisi tuulelta suojassa kauluksen sisällä. Olen kyllä hankkinut Gracelle kaulan ja korvat suojaavan "hupun".

Jaloissa on myös näppärät pitkävartiset tossut, mitkä on jo todettu huippuhyviksi käytössä,
ei "kanarialaisen" tassut palele.

Tassuttelu ulkona sujuu jo mallikkaasti, eikä tossut häiritse liikkumista.
Grace on  todella hienosti ja helposti sopeutunut pakollisiin asusteisiin - tyttö kun on  lähes karvaton tai sanotaanko että hyvin, hyvin lyhyessä karvassa.

puvun sovittelua

Kylläpäs kävi tuuri, kun löysin tämän uutta mallia olevan toppapuvun
ja vielä reilusti alennettuun hintaan.

 Tämä malli on nimenomaan vinttikoiratyyppisille hoikille koirille
tehty malli kevyestä ja pehmeästä kankaasta mikä ei kahise ollenkaan.

Selkiskin on aivan selvästi mielissään puvun sopivuudesta,
että päätti pistää lauluksi. Ja iloisia ollaan myös siitä,
että kaikissa verkkokaupoissa ja eläintarvikekaupoissa tämän puvun hinta on 79€, mutta yllättäin netissä surffaillessa päädyin Lahtelaisen "Riemu" nimisen eläintarvikekaupan verkkokaupan sivuille,
ja sieltä löytyi oikea koko ja hintaan 59 € . . .  kaksikymppiä halvemmalla.
Jes, jes, jes - sillä rahalla saa useamman kilon lihaa koirille.

Tässä mallissa näyttää heijastimia olevan ihan kiitettävästi.
Tilauksen tein maanantai-illalla ja hain paketin eilen keskiviikkona postista (matkahuolto).
Nopea toimistus, vai mitä.
Olen hyvin, hyvin happy 😃

toiselle puolelle harjua

perjantai 5.1.2018

Silloin kun ilma on surkea ja koiralenkki edessä, kannattaa mennä sellaiseen paikkaan, missä ei ole vähään aikaan käynyt - silloin ei sää harmita niin paljon.

Me hypättiin autoon ja matkasimme Vesijärven rannalle.

Nastakengät laitoin jalkaan,jos sattuu olemaan jäiset reitit ja termariin kaakaota - pimuillekin pakkasin pienet "huikopalat" retkieväiksi.

Kumisaappaat olisi pitänyt laittaa, sadetakit  olikin jo meillä kaikilla päällä.

Eipä maisemat olleet kovin kummoiset, mutta pimulla ainakin oli paljon haisteltavaa.

Tällaisilla lenkeillä Flexi-talutin Gracelle olisi ollut paras vaihtoehto, kun typy ravaa puolelta toiselle innoissaa, että ehtisi nuuskia kaikki mahdolliset mestat.

haalarit päälle ja ulos

Tammikuun toisena päivänä

Lenkille lähtiessä sataa tihutti vettä ja siksi laitoin pimulle nuo haalarit.
Säästynpä koirien pesemiseltä  ja koikkalainen pysyy lämpimänä.
Onneksi laitettiin nastakengät kun jalkakäytävät oli niinkuin näkee jäiset ja hiekka oli jään alla - ei paljoa turvallisuutta lisännyt. 

Kotiin tullessa Selkis jäi vielä pihalle tonttitarkastukselle ja asento oli mitä kuvauksellisin.
Hän on niin mahdottoman kaunis tuossa asennossa
- no joo, jokaisen mielestä oma lemmikki on se kaunein ( ja niinhän se pitääkin olla ). 

vauhdikasta tapania

26.joulukuuta (vuodelta 2014)

Rakas Selkis vauhdin huumassa - rakastan 💘

Jumalaisen kaunis

12.12.2017.

Ihan mielettömän kaunis tuo meidän nuorin  Kanarian podencomme

prinses Grace.

kyllä luulis näkyvän

Oranssijengi liikenteessä

Myrskytuulet tuivertaa

Oltiin Meijerinrannassa myrskylaineita bongailemassa.

haamujengi

torstain haamujengi

Ei noita koirasia pimeällä pihalta löytäisi ilman valoja.
Nyt ainakin osaa komentaa koikeaa koiraa, jos innostuu hyppäämään aidan yli.

Moni autoilija katsoo ohi ajaessaan kahteen kertaan meidän pihalle, 

kun näkee mainosvalon liikkuvan auton vierellä, no joo onneksi on se aita välissä.

Amoren tiistai

Kyllä mä yöllä jotain unta näin ja heräsin siihen. Tuli niin kuuma, että hyppäsin sängystä sohvalle nukkumaan. 

Aamulla en olis millään jaksanut kömpiä peiton alta pois ja sit piti melkein heti mennä pihalle. Onneksi mami laittoi takin päälle, oli meinaan viluinen olo.

Aamuruokaan mami laittoi nyt ekan kerran sitä lääkäri-Erikan antamaa kukkaainetta - ei se maistunut siinä yhtään, söin tosi nopeasti kaiken sapuskan kupista.

Iltapäivästä jaksoin lähteä pikkusiskojen kanssa rantalenkille, kotimatkalla käveltiin sitten tosi hissuksiin, kun en jaksanut nopeasti kävellä. Mami sanoi, että olin kuitenkin reipas tyttö ja antoi kotona kuivattua ankanlihaa, se oli namia.

Illan mä otin ihan rennosti, liikuin vain silloin kun siirryin paikasta toiseen nukkumaan.

Välillä kaivauduin syvemmälle peittojen alle tai kävin norkoomassa palan mamin leivästä.

Iltapissan tein pihalle, lenkille en lähtenyt kun pakkasta oli -13astetta.

Mami sanoi, ettei mun tarvitse lähteä pihan ulkopuolelle kävelemään kuin kerran päivässä.

Mä olen jo sen ikäinen, etten pysy pikkusiskijen perässä.

Jos mä olisin ihminen, mun ikä olisi jo 95 vuotta.

Sen ikäinen likka saa jo laiskotella.

pakkaspäivän tassuttelija

torstain tassuttelija

Pakkasta iltapäivästä -21C  ja vanharouva Amore ei suostunut kakkaamaan pihalle vaan odotti portilla ulkopuolelle pääsyä.  

Niinpä hän määrätietoisesti reippaalla askeleella tassutteli tovin, ennenkuin suostui töräyttämään tortut.