Tassujengi: aTaijan synttärit

Näytetään tekstit, joissa on tunniste aTaijan synttärit. Näytä kaikki tekstit

1.8.2013

Pikku pirpana täytti kymppi vee

Suukkoja , haleja

mussukalle

sekä jätskiä ja nakkeja.

* * *

1.8.2012

Synttärit !!!

Meidän nuorimmainen täytti tänään 9 vuotta.

* * *

2.8.2010

Jätskiä ja mansikkakakkua

1.8.2010

7- vuotias synttärisankari

(neidin korva oli lattialla maatessaan jäänyt tuolin jalassa olevan pyörän alle ja tietenkin osui suoraan verisuoneen.)

Sankarimme innostui riehumaan ja kiusaamaan Cheri-äitiään.

Olipas hauskaa,
nyt jätskille!

* * *

2.9.2009

aTaija 6 v-synttärit

* * * *

Taikku-Laikun
6 v- synttärikuvat löydät

täältä

* * * *

aTaija 5 vuotiaana

"35-vuotiaana"
ihmisten parhaassa iässä

Syksy kului metsällä samoillessa
-ihanaa kun saa olla vapaana.

Sai ravata sydämensä pohjasta,

Tonkia maata ja metsästää myyriä.

Sai relata tarvittaessa
lämpimän peiton alla,

tai istuskella parvekkeella
ja nuuskutella naapureiden grillauksia.

Tämä löysäilyjakso sai kuitenkin sen aikaan,
että kiloja karttui hieman enemmän
- oli siis dietin aika.
(emäntä välillä jalkapotilaana,joten
lenkit välillä lyhyitä).

Viimeinen kuva heinäkuulta,
dietti tuottanut tulosta ja liikuntaa taas lisätty.
Huomioikaa neidin kaunis ryhti.

* * * *

aTaija 4 vuotiaana

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

* * *

Jatkuvasti liikkeessä oleva sulavalinjainen
pinsiö
tarvitsee liikunnallisen harrastuksen.

Jo normaalisti luonteenpiirteeseen kuuluu
Taijalla kiihtyä 0.sta 100.n,
siispä kävimme Pinserit ry.n
agilityn alkeet.
Siellä oli hauskaa, Taikku nautti siellä olosta,
käyttäytyi mallikkaasti ja oli aina
valmis toimintaan.

Vain kaukaa kuuluva pamahdus
sai Taikun hetkeksi pysähtymään
(ennen karkuun juoksua).

Pelle mikä pelle, aivan ihana sellainen,
hyvin monivivahteinen ja kuvauksellinen
(ilmeet vaihtuvat hetkessä).
Kuinka kukaan on voinut luopua
näin ihanasta ja hauskasta koirasta.
Käsittämätöntä ...

Onhan se totta, että pinseri on eläväinen,
vilkas ja aktiviteettejä tarvitseva koira.
Ei siis sohvaperunan lemmikki!

Pinserin vilkkauteen joko hermostuu tai ihastuu . . .

- - -
me rakastuimme!

Tämä on meidän rotu,
vaikkakin toisinaan ei pysy tahdissa mukana
- kuvat pinseristä on yleensä vain epäselviä ja
sumeita väriskaaloja,
kuvan jossain laidassa saattaa näkyä häntä
tai
alareunassa pystyyn heilahtanut korva.

Mutta tämä blogi on kunnianosoitus
Pinseri- rodulle !

* * *

aTaija 3 vuotiaana

Pieni ja arka pinsiömme
on opettanut meille paljon
laumakäyttäytymisestä.

Kaksi vuotta harjoiteltiin laumassa olemista,
vanhemman koiran kunnioittamista,
ja alistumista lauman alimmaksi jäseneksi.

Ulkona vapaana homma tuntui menevän häiriöttä,
jopa koirapuistoissa seurattiin lauman johtajan
käytöstä sekä lauman ihmisten käskyjä.

Mutta
hihnassa toisten koirien kohtaaminen
tuotti hämmennystä, pelkoa, rähinää ...
Stressaantuneena Taikku puri sitä
joka oli lähinnä - Amore tai Cheri.

Puruluiden syönti sisätiloissa vaati aluksi
raivonsekaista vahtimista.
Cheri ärähti näissä tilanteissa takaisin,
mutta Amorelle ne tilanteet
oli kamalia.

Taijalle piti opettaa paljon sosiaalisia asioita,
jopa se miten leikitään murinaleikkejä sekä painitaan
ilman raivostumista.
( mä siis konttailin aluksi Taikun päällä ja näykin
sitä kaulasta tai jaloista ja murisin niin koiramaisesti
kuin kykenin ).

Kerran jouduttiin viemään Amore (kaula) tikattavaksi,
kun Taikku ei oikein osannut lukea elekieltä.

Lisäksi opeteltiin mielistelyä sekä
anteeksipyytämistä.

Monia kommelluksia on matkan varrella
sattunut, mutta ne vain opetti meitä
lauman ihmisiä ennakoimaan tilanteita.
Naapureilta tuli kommenttejakin piikille viemisestä,
mutta olimme päättäneet pitää Taikusta huolta
koko sen loppuelämä - tapahtui mitä tahansa.

Yksi hylkääminen koirallekin saisi riittää!

Emme vieläkään tiedä mitä Taijan lapsuusaikana
ja ennen syntymistä (Cherin masussa) edellisessä
perheessä on tapahtunut,
mutta jokin oli pahasti horjuttanut
kettutyttömme psyykettä ennen meille muuttoa.

* * *