meijän mummeli

lauantai

10. syyskuuta

Siellä se mummo mennä viiputtaa.

suloinen Selkis

perjantai
9. syyskuuta

mietteliäs Pandora

torstai
8. syyskuuta

aamiainen pihalla

keskiviikko
7. syyskuuta

Omenoita aamiaiseksi suoraan puun alta.

mummelikin metsässä

tiistao
6. syyskuuta

Tänään oli hyvä ilma lähteä kävelemään metsäänpäin. Aurinko paistoi, etta ei ollut enää kuuma. Otin podencojen lisäksi mummeli-Amorenkin mukaan, hän ei vuoteen ole halunnut kävellä sinnepäin.

Amorellakin askel oli reipas, hieman katse harhaili hänen ihmetellessä missä ollaan ( näkö heikentynyt - kaihia silmissä ) vaikka reitti oli hänelle entuudesta tuttu.

Hän kuitenkin reipastui metsän hyviä hajuja nuuskutellessa - olin niin onnellinen kun näin rakkaani tassuttelevan innoissaan.

Kävelimme Amoren tahtiin mustikoita mutustellen, kunnes mummeli sai vainun  "jostain". Vauhti kiihtyi kaikilla koirilla ja minä könysin perässä kädet venyen talutushihnojen jatkeena. Amore alkoi innoissaan pomppia, Selkis vikistä ja Pando kiihdyttää vauhtia.  Siinä vaiheessa soitin ystävälleni ja kyselin  onko hän kenties koiriensa kanssa samaisessa metsässä . . . 

Ja siellähän he olivat muutama minuutti meitä edessäpäin.
Niinpä me treffattiin ja Amorellakin vauhti rauhoittui ja yhdessä käveltiin meille kahville.

muruseni

maanantai
5. syyskuuta

Rakas Selkis,

mamin jalkojen välissä on mukava nukkua.

hassu paikka

sunnuntai
4. syyskuuta

Hassu tapa ja paikanvalinta tuolla Pandolla pissaamiselle.

sanomalehti

lauantai
3. syyskuuta

Meillä luetaan lehdet hyvin tarkkaan.

rannassa ja vieraileva tomaattivaras

perjantai
2. syyskuuta

Ihanat koirani

torstai
1. syyskuuta

Miten mielettömän upeita koiria meillä on ja miten loistavasti ne tulee juttuun keskenään.
Amore, vanha rouva, joka  "jurnuttaa" jos ei saa aamulla selkähierontaa ja nakinpalaa ennen aamulenkille lähtöä.

Selkis, joka uskaltaa jo aamuisin "hörötellä" sängyssä ja nakertaa tyynyä ja joka suojelee Amorea, jos Pando innostuu riehumaan liian lähellä vanhusta.

Sekä viimeisenä perheeseemme tullut tirppamme Pando, joka saa hymyn huulilleni heti avattuani silmät. Pieni hobittimme, joka on kuin durasel-paristo täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Voiko sydämessä riittää rakkautta monelle ....
kyllä voi,
ja tilaa olisi vielä monelle muullekin, jos vain olisi mahdollisuus adoptoida lisää.