Auringon palvoja

Prinsess Grace tykkää ottaa aamuisin Aurinko kylpyjä ☀️

   

☀️☀️☀️

Selkiksen ystävä

💗 Selkis on onnellinen 💗

Kuvan ja Selkiksen tunnetilasta ei voi erehtyä.  Hän on levollinen ja onnellinen ja lepää juuri siinä oikeassa paikassa missä on hyvä olla - oman ystävän sylissä.

Saimme naapurin tytön meille yökylään. Selkiksen ja hänen välille on kehittynyt keskenäinen ystävyys. Selkis on hyvin kiintynyt häneen ja taitaa tunne olla molemmin puoleinen.

Selkiksen edellisessä elämässä on tapahtunut niin paljon pahaa mikä on horjuttanut luottamusta ihmisiin. On onni, kun hän on saanut kolmannen luotettavan ihmisen elämäänsä.

Tuolla tavalla Selkis kävelee ystävänsä kanssa edellä, luottaen, että tyttö pitää hänestä huolta.

💖 Onni on oma ystävä 💖

Matkalla mehtään

Mehtäläiset 5 toukokuuta

Meillä on tytöille hankittu 5 metrin pitkät talutushihnat  metsälenkkejä varten. Onhan tuolle Gracelle 10 metrin hihna pihakäyttöön kun tontin aita on liian matala,että pimu voisi vapaana juosta pihalla.

Heti alkuun on kiva ylämäki kun portilta lähtee metsän suuntaan.

Kivasti kroppa mulla lämpenee ja hengitys menee huohottamiseksi,

kun tuo sydän ei näistä mäkisistä maastoista oikein tykkää.

Metsää nuo pimut rakastaa, hajuja, mättäitä ja kannonkoloja, mistä voisi löytää jonkin öhtiäisen. Metsästyskoiriahan nuo ovat Espanjassa . . . sellaista pienriistaa.    Täällä Suomessa saavat tyytyä koppakuoriaisiin, hiiriin ja muihin öhkymönkiäisiin.  Ja koko ajan metsässä ollessaan ne tekevät duunia - saalistavat. Nuuskivat milloin ilmaa, milloin kannonkoloa, mutta koko ajan on vainu päällä. 

Kun yksi löytää hyvät hajut, rynnivät siskot samalle apajalle,

ihan kuin hajut loppuisi ellei heti pääse nuuskutuksiin mukaan 😃

Meillä on kyllä korkeat näkymät Pasolan harjulla, näyttää alaspäin kuin olisi suuri hiekkakuoppa. Tuo ADHD-Grace oli valmis rynnimään rinnettä alas, jos vain saisi mahdollisuuden.

Harjua pitkin kulkee hyvät kulkuväylät, marjastajat tulevat sinne autolla - laiskoina eivät viitsi kiipeillä ämpäreiden kanssa sinne. Tänä vuonna tosin mustikka oli aikaisessa ja vähänlaisesti niitä taisi löytyä.

Jotain riistaeläimiä siellä kyllä pusikoissa majailee, sillä toisinaan likat innostuvat niin, että voimalla saa kiinni pidellä. Noita ei kyllä uskaltaisi vapaaksi päästää - vauhdilla juoksisivat ja kauas.

 On ilo silmille katsoa kuinka etenkin Koikkalainen rakastaa metsässä olemista. Myös Selkis on metsästys- ja nuuskuttelupuuhissa mukana, mutta Pando kääntyisi lähimmästä kotiin päin menevästä polusta takaisin. Hän muutenkin stressaantuu, jos poikkeamme polulta metsään rämpimään - tyypillinen kaupunkilaiskoira 😅

Grace nauttii kun saa rauhassa kulkea omaa vauhtia ja yllättävän hyvin hän väistelee puita niin, ettei hihna mene sekaisin.  Yksin ei kyllä kolmen pitkän hihnan kanssa pärjää, kaksin homma onnistuu jo helpommin.

Rakastan näitä metsäkävelyitä, meillä Asikkalassa luonto on puhdas, oksista roikkuu "tontun partaa" eli naavaa  ja havupuut tuoksuvat ihanan eteerisille - mieltä hiveleviä reissuja kertakaikkiaan.

Bonuksena löytyi vielä muutakin luonnonkauneutta , tuolla kertaa  toukokuun alussa sinivuokot olivat alkaneet kukkimaan.

Riekkumista

Pandon ja Gracen riekkumista

Toukokuussa

💜💜💜

Niin ihana

Kesä on jo pitkällä, blogitekstit käväisevät vain ajatuksessa, mutta eivät 

päädy kirjoitetuiksi sanoiksi.  Tämä kuva kuitenkin on saatava jakoon,

sydän tuntee sitä kohtaa niin paljon lämpöä ja rakkautta.
Nin kuin rakkauteni Selkistä, Pandoa ja Gracea - kolmea reskuekoiraani kohtaan 💗

💗💗💗

Gracen kuvia alkuvuodesta 2019

Kanarianpodenco Grace
 Lanzarotelta

Kaunis ikiliikkuja 💗

Grace on vielä toisinaan arka ihmisen lähestymiselle tai kosketukselle,

mutta rakkautta ja hellyyttä hän tulee hakemaan.
Tosin hän ei ymmärrä miksi ei voi tulla syliin - hän luulee ilmeisesti olevansa pieni sylikoira.

Hän rakastaa juota, juosta ja juosta.

Muihin harrastuksiin kuuluu nuuskia mättäitä ja kannonkoloja  sekä kaivaa kuoppia hiekkaan.

Grace on ollut suomessa ja meidän kotona nyt 1v. 9 kk.

Ihan huippuihana perheenjäsen 💖

Selkiksen helmikuu

Laitan tässä nyt jälkikäteen talvikuvia Selkiksestä helmikuulta.

Kuinka kaunis tämä tyttö onkaan 💘

Edelleen lauman johtaja, 
leikkivahti ja jatkuvasti nälkäinen koira.

Rauhallisempi kuin lauman muut koirat, sellainen sivusta tarkkailija.
Saattaa säpsähtää edelleen meidän käden kosketusta, mutta silti kinuaa jatkuvasti rapsuttelua ja silittelyä.

Koirapuistossa oli selvästi rakkautta ilmassa,

aidan toisella puolella Johny-herra .

Ilokseni voin kertoa, että Selkis on löytänyt itselleen oman  ystävän perheen ulkopuolelta. Kyseessä on naapurin 12 vuotias tyttö, jonka kanssa Selkis viihtyy ja on levollinen.

Ihan huippuihana asia 💖

Helmikuun 11 päivä

Selkiksen
synttäririehuleikki 😊

💖   💖   💖   💖

Pando helmikuussa

Kuvia Pandosta näin jälkikäteen

Pando on sellainen durasel-paristo joka rakastaa juosta.

Valokuvat ovat useinkin epätarkkoja, koska kuvaaja ei ehdi tarkentaa kameraa tarpeeksi nopeasti.

Pando on sellainen iloinen pyryharakka 💖

Paikallaan oleminen onnistuu silloin kun matkustetaan autossa. Silloin hän istuu ikkunan vieressä maisemia katsellen samoin kuin ihmiset konsanaan.  Myös ruokapöydän vieressä istuminen paikallaan onnistuu, kun hän tarkkainee jokaista lattialle mahdollisesti putoavaa ruokapalaa. Ulkona hän saattaa pysähtyä hetkeksi tarkkailemaan menikö ihmisen käsi taskuun, missä on koirien nameja.

Parhaiten kuvaaminen onnistuu kun tirri nukkuu.

Uniasentoja löytyy laidasta laitaa, koivet kohti kattoa, pienessä kippurassa tai kaikki koivet eteenpäin törröttäen. Lisäksi Pando kuorsaa äänekkäästi kuin mies 😃

Pandolla on elämässään yksi hyvin tärkeä ihminen,

mieheni isä - 90 vuotias Pappa, joka on erityisen tärkeä Pandolle 💗

Tässä vielä yksi lempikuvistani, missä Pando on edukseen,
kaunis oma itsensä ja vieläpä paikoillaan - hyvin kuvauksellinen 💜

💥- 💥  💥  💥  💥  💥  💥

Tammikuun pakkasilla

Onneksi olen hankkinut kunnon lämpivät varusteet pimuille.
Tykkään kovasti noista lohenpunaisista mantteleista.